28:nees Ode [155].
Kuules, Maalari mokoma!
Tiepäs tietävä tekiä,
Konstin Rhódin harjottaja,
Tie mun Neitoin, näkemätäk;
Niin kuin mie sun muistuttelen.
Ensin hiukset hiukistele
Mustat, villan villaisemmat;
Ja jos taijat taivoltaisi,
Tie myös myrhan haisuviksi. --
Ohtaa valkoista varusta
Tukan mustan kappyrillä,
Puna-poskilta kohoova,
Elä yhtä eikä kahta
Silmän-väliä vetele;
Olkoon, niinkuin hänellääkin,
Pikkuruinen piiramatak --
Silmän karvan karvallista.
Silmän-terät, tietävästi
Valkiasta valmistele;
Siniseksi kuin Athénen,
Laupiaksi kuin Kythéren,
Tiepäs nenä, että kasvot,
Maitokaiset, ruusukkaiset.
Huulet Peitohon mukaiset;
Suuta suinkin tahtovaiset.
Käyköön Chariteijat kaikki
Pehmehellä leuvallansa,
Kaulallansa kauniillansa.
Peitteleppäs muutoin häntä
Puna-purpurin hameella;
Että pinta pilkistäiksen,
Iho ruumiin ruskottaisi.
Olkaan! -- jo ma häntä keksin;
Koht' on kuva kielellissä.