1:nen Ode [147].
Atreidist' tahon laulaa,
Kadmost' viritin virttäin
Mutt' kielet kantelessain
Suloista suovaa soivat,
Ma muutin äsköin uuvet
Kaik' kielet kanteleesein.
Ja oisin työt Heraklén
Laulanut. -- Mutta soitto,
Se raikui rakkautta.
Hyväst siit', Urot uljaat!
Mun harppu ainoastaan
Nyt helkyy helleyttä.