_Anakreon, viinan ja rakkauven_ kuuluisa Runoja, eli 500 aastaikoa
ennen Kristuksen syntymistä, ja 400 aastaikoo Homeruksen jälestä.
_Teos_ kaupunki _Jonian_ moassa, vähässä Aasiassa oli hänen
syntymä-paikkansa. Hänen sanotaan olleen korkeasta siävystä, ja samasta
suvusta kuin _Solon ja Kodrus. Parthenion_ luetaan olleen hänen isänsä
nimi, ja _Aetia_ hänen äitinsä. Persalaiset, jotka hänen nuoruuessansa
hävittivät Jonian maata, kajottivat häntä pois hänen koti-kylästänsä.
Hään muutti silloin majansa monen muamiehensä kanssa _Abderan_
kaupunkiin Thrakian muahan, että sillä välttää vihollisten
vallattomuutta. _Polykrates, Samoisten_ hallihtia, sai häntä tässä
tunteaksensa ja otti häntä kanssansa kotiinsa. Hänen hovissansa lauloi
nyt Anakreon runojansa, Viinan ja Rakkauen kunniaksi; ja Kuninkaskin
piti häntä parraina ystävänään. Mutta luulo heijän välillä tais
viimeinkin rikkoa heijän rakkauen; niin että Anakreon läksi tästä
mänemään _Athéniin_ jossa _Hipparchos_ silloin oli itevaltias, ehkä
muutoin yksi oppinut ja hyvä-tahtoinen mies. Hään otti tämän nuoren
Runojan ilolla ja mielisuosiolla vastaan. Anakreon viipyi hänenkin
luonna jonkuun ajan. Vaan koska Hipparchos oli pois-heitetty
istumeltansa, niin Anakreon läksi takaisin omaan syntymä-moahansa,
_Teoon_; jossa hään vietteli aikansa mielen-huvitoksilla, tuttaviensa
ja ystäviensä joukossa. Hään kuoli 85 vuuen vanhanna. Puhe kävi että
yks tarrin eli viinamarjan siemen (russin-kärna) oli juuttunut hänen
kulkuunsa, ja hänen tukeuttana.
_Teos_ pystytti hänelle yhen muisto-pylvään hänen nimen kunniaksensa,
ja koko Greekan-moa piti häntä suloisimmana Runolaulajana. Niin häntä
ylistettiin jo vanhuutessa, ja nykyisetkin kansat kiittäävät häntä,
niin kuin viinan ja rakkauen paras Runoja.
Hänen laulut jotka kaikki ovat laulettavia, (Lyriska) on erinomattain
mainittavat heijän luonnollisuutensa, kaunukaisuutensa ja
vilpittömyytensä suhteen.[134] Suurin osa heistä on jo ajan kululla
vaipuneet uneukseen ja kavotukseen, niin että viiestä hänen kirjastansa
ei ouk muuta jälellä kuin 11 laulua. Kaikista hänen jälkeenjäänneistä
Runoista luvetaan vielä 68 laulua, jotka olemme käsittänyt; ehkä
se on tietämätöin, jos hyö kaikki ovat hänen omiansa. Hyö ovat
mittauksensa[135] suhteen, kirjutetut erinomaisella tavalla, josta tämä
värsynmittaus, on hänen nimensä perästä tullut Anakreontiksi kuhutuksi,
ja eroittaaksen muista, siinä, että hyö ovat tehtyt kolm-nivelisistä
Jambiloista,[136] yhen jatkauksen[137] kanssa; eli hyö ovat syntyneet
uupuvista neljä-nivelisistä.[138]. Herrmann on mittuuttana heitä niin,
että se on soanut heistä yhen suuren _Jonicus_ aloittamuksensa[139]
kanssa; myö tahtoisimme heitä (erinomattain niitä joill' on kolmet
polvee ensimmäisessä nivelessä) lovistaa,[140] niin kuin oisivat
kaks-nivelisiä _Ditrochaeit_[141]; että sillä soaha heitä meijän
kielellen sopivaisiksi.
Sillä Suomen kielessä ei löyvyk yhtään sanoo, joka oisi kunnolliseksi
_Jambiksi_ kuhuttava; sillä jos kohta jälkimäisessä sananpolvessa oisi
_pituus_,[142] niin on kuitenkin into[143] aina ensimäisessä, jonka
karaistamisella paino ikään kuin pois-vaipuu toisesta polvesta, niin
ettei hänestä paljon lukua pietäk josko hään on pitkä eli lyhyt. e.m.
_pataan_,[144] joka oikeutta myöten olisi _Jambi_ vaan on lovistettava
kuin yksi _Spondeus_, sillä jos innon ottaisi pois ensimäisestä
polvesta, niin sitä ei yksikään Suomalainen ymmärä, vaan jos taas ottaa
painon toisesta polvesta, niin että se luetaan lyhemmäksi, niin sitä
ymmärtäävät kaikki. Sillä Suomen kielessä on karkaiseminen enemmäksi
luettava kuin painaminen. Ja myö niämme sen eistä myöskin heijän
vanhoissakin Runoissa, pitkiä polvia jotka ovat lyhyvinä laulettavia,
jota aivan hyvin soattaa tehä, ainoastans intopolvet ovat kohallansa.
Myö olemme näitä kiännellessä, niin paljon kuin mahollinen on ollut,
sovittanut tätä, niin kuin asia myöten antaa, ja erinomattain
tarkoittanut että saaha into-polvet paino-polviin paikoillen; että
heitä sillä saisi karaistuiksi; ja jonka tähe meijän useasti on
täytynyt sovittaa ne pitemmät polvet lyhyisten siaan.
Merkillinen on, että jos _Jambiset_ värsyt lovistetaan takaperin,
niin hyö käyvät meijän runoin tavalla, ja ovat luettavat kuin
neljä-niveliset _Choreukset_, joihen viimeinen niveli on yksi
_Spondeus_. Näin heitä soahaan muutetuiksi, jos ensimäinen polvi niissä
7 polvisissa värsyissä, jonkun vieraan sanan jatkamisella tahi
liitettämisellä tehään kaheksi polveksi. Ne taas hänen lauluista,
joihen värsyissä löytyy 8 polvee entuesta, (nimittäin 3 ensimäisessä
nivelessä) niihin ei tarvihte pistä mitään liikoo sanoo, ainoastansa
ensimäinen niveli luetaan kuin yks _Amphimacer_,[145] tahi jos sanat
lovistetaan kuin oisivat muka neljä-nivelisiä värsyjä, joka syntyy
sillä tavalla, että se ensimäinen polvi tehään pitkäksi, ja leikkaukset
pannaan niin, että kaksi polvee luvetaan kussakin nivelessä, josta hyö
kaikki muuttaiksen paljaiksi _Trochaeiksi eli Choreiksi_, ja ovat
Suomalaisina Runoina laulettavia.[146]