Susi oli päättänyt kerran viettää hauskan loman ja sitä varten
salavihkaa kerännyt itselleen runsaan muonavaraston, jonka turvissa
sopi toistaiseksi pysyä alallaan. »Kuinka nyt on laita», kysyi kettu,
»kun en ole pitkään aikaan nähnyt sinua metsästämässä?» — »Sepä se»,
vastasi susi; »minä olen nykyään niin huonossa voinnissa, että on pakko
lojua enimmäkseen kotona. Toivoakseni sinäkin rukoilet, että tästä
pian paranisin.» Kyllähän kettu yskän ymmärsi ja mietti tapansa mukaan
juonta, jolla puijaisi suden. Niinpä se kohta menikin paimenen puheille
ja kertoi, mistä hän voisi yllättää karjansa vihollisen, jos muuten
haluaisi. Paimen oli heti valmis seuraamaan ketun neuvoa ja otti suden
hengiltä. Silloin kettu lähimpänä perillisenä hyökkäsi suden pesään ja
anasti sieltä kaiken muonan. Mutta tästä ei ketulla ollut suurtakaan
iloa, sillä jokseenkin pian sama paimen teki ketulle juuri saman tempun
kuin äsken oli tehnyt sudelle.