Kerran alkoi tonnokala ahdistaa pyöriäistä, mutta juuri kun se oli
saamaisillaan toisen kiinni, lensi se huomaamattaan karille, eikä
takaa-ajosta hölmistynyt pyöriäinen myöskään osannut väistää tätä
vaaraa. Molemmat joutuivat siinä tuhon omiksi, mutta tonnokala tähysti
yhä pyöriäistä ja nähdessään tämän sätkyttelevän viimeisiä kertoja
tuumi itsekseen: »Sama se, kuoleman ajatus ei minua nyt pelolta, kun
näen viholliseni tekevän minulle seuraa.»