Metsästä kuului hirveätä kiljuntaa, ja hiiri juoksi heti katsomaan,
mikä oli hätänä. Jopa nyt jotakin: isoon verkkoon oli kietoutunut
jalopeura! Tuosta johtui hiiren mieleen, kuinka se itse oli muutamia
päiviä takaperin joutunut niin ylevämielisen jalopeuran käpälän
alle, että oli saanut luvan livistää ehein nahoin tiehensä. Lähemmin
tarkasteltuaan hiiri huomasi, että pinteeseen oli jäänyt juuri sama
jalopeura, ja ryhtyi kohta nakertamaan poikki verkon lankoja. Eikä
kestänytkään kauan, kunnes jalopeura vuorostaan sai kiittää pikku
hiirtä pelastuksestaan.