Apinasta tuntui monella tavalla kiusalliselta olla hännätön. Niinpä se
meni vihdoin ketun luo, jolla oli pitkä, tuuhea häntä, ja pyysi edes
pikku palaa korjatakseen sillä alastomuuttaan. »Sillä», sanoi apina,
»liikeneehän sinulta meille molemmille, ja mitä sinäkään teet enemmällä
kuin tarvitset?» »Jopa nyt jotakin», vastasi kettu; »olkoon enemmän tai
vähemmän, mutta karvaakaan siitä et saa, sillä paina mieleesi, ettei
ketun häntää sentään ole tehty apinan takapuolta varten.»