Kun on taaskin kuljettuna,
Vuosisata vierähtännä,
Jäänyt tuonne jälkipuoleen,
Niin mä aivon arvostella
Eli puoliskaan puhua
Vuosisadan vaihehia:
Mitä tällä taipaleella
Sata vuottakin sanovi,
Jos sen ehtisi elämä
Vaikka puoliksi puhua,
Kuink' ois sillä kertomista
Monenmoista muistoansa.
Mainitsen vaan muutamia,
Mi on jäänyt muistihini
Tällä inhalla ijällä,
Kuudenkymmenen kululla.
Ihan ihmeellä tuleepi
Katsella nyt kansan töitä,
Kyliä ja kaupungeita,
Kuin on kaikelta kohalta
Koriaksi koristettu,
Erilaiseks' entisestä
Viime vuosikymmenillä.
Mitähän sanoisi miehet,
Ukot entiset eläjät,
Jos ne tulis tuonelasta,
Nukkunehet nurmen alta
Tätä kaikkee katsomahan.
Tuskin enää tuntisivat
Suomen seutua kodiksi,
Kuin on kodit korjaeltu,
Kaupunkimme kaunistettu,
Levitetty, laajennettu,
Erilaiseks' entisestä.
Paljon onpi parannusta,
Taloudellista tapoa,
Opin ohjeita monia
Tuonut tämä vuosisata;
Kun on koneet kaikenlaiset
Käytäntöhön keksittynä
Talonpoikainkin talossa.
Etenkin on höyryn hyöty,
Voima varsin voimallinen
Konehissa käytännössä.
Joka vetääpi veturit,
Rallattavat rautavaunut
Kyllä kiireellä kululla
Pitkin Suomea sujuvat.
Siitä laivat lastillensa
Saavat voiman voimallisen,
Kulullensa kunnon kyydin
Höyryn voimasta hyvästä.
On tuosta osa otettu
Talonpojan tehtäviinkin,
Höyryvoimasta varattu.
Paljon ompi parantunut
Maamme maanviljelyskin;
Kaikki työt ja toimitukset
Kohonneet on korkeimmilleen,
Joist' on tulo tuottavampi,
Paljon entistä parempi.
Samoin kaikki työkalutkin
Ovat uutta entisestä;
Jotka työtä jou'uttavat
Erilailla entisestä.
Vielä antoi armollinen,
Meidän kuulu keisarimme,
Aleksanter aikanansa
Monenmoista korjausta.
Valtiotkin valmisteli
Ajan pitkäisen perästä.
Antoi myöskin arvollisen
Suomenkielen suosimisen,
Että tuomiot tulevat
Kansan kielellä omalla,
Talonpojan tuttavalla.
Täss' oon tuonut: muutamia
Edistyksemme eväitä
Vuosisadan vaiheista.
Vaan kun alkaa askeleemme
Sadan uuden uutisillen,
Teillen tuntemattomillen,
Niin on arvelun alaista,
Tiemme tuiki tuntematon,
Mitä vielä vitsausta,
Surun aikaa Suomellemme
Suopi meillen suuri Luoja.
Suoko vielä rauhan rannat
Täällä tyynenä pysyvän,
Vaiko myrskyt monenlaiset
Rauhan teitä rasittaisi.
Siispä kaikki Suomen kansa,
Yksin mielin, yksin kielin,
Anna alhainen rukous
Jumalallen julkisesti,
Että rauhassa eläisit,
Kunnialla kuolla saisit
Suomi-äidin suosiossa,
Rauhan kaiken kainalossa.