ANTTI. Jaa-ah! 510 markkaa! Siihen ne rahat menevät sitten.
JUHANNA. Siihen ne menevät.
ANTTI. Kaikki tyyni!
JUHANNA. Kaikki tyyni! Mutta entäs itse naiminen. Jäähän Antille
naimisen ilo.
ANTTI. Kyllä sen ilon laita on vähän niin ja näin silloin, kun rahat
ovat loppuneet.
JUHANNA. Kuinka Antti niin sanoo?
ANTTI. Minä puhun sitä, mitä ajattelen.
JUHANNA. Ei suinkaan Antti aijo tehdä takaperoa.
ANTTI. Eihän tässä sellainen tule kysymykseenkään.
JUHANNA. Sitähän minäkin.
ANTTI. Sillä eihän tässä ole vielä mitään alettukaa. On vain puhuttu,
ja kun ei sovi, niin ei sovi.
JUHANNA. Herrajestas, kumminkin! Eikö tässä jo ole alettu, kun on
laskettu menoja ja suudeltukin?
ANTTI. Se ensimäinen oli kyllä minun tahdostani, mutta toiseen on
Juhanna syypää.
JUHANNA. Vai minä, vai minä?!