Kuu yli pappilan tanhuan sousi,
naureli sille, kun käyskeli Lassi
kainalon koukussa peli;
Lassikin nauroi ja aidalle nousi,
katseli luttia, silmänsä eli,
heilahti piippu ja massi.
Soitteli Hennalle Hollolan polkkaa,
tahdissa nousivat anturan pohjat,
hanuri puhkaa ja huutaa,
pojat jo riiheltä naukuu ja kolkkaa,
sieltähän lentävi salkoa, luutaa,
vinkuu piiskat ja ohjat.
Vuoteelta huippasi raatarin Kalle,
vaskakin hyppi ja muori se huusi,
saunasta hieroja-Riika
töpsähti kaivolla vintturin alle,
joukkohon töyttäsi karjakkopiika:
laitatko runtti jo luusi!
Lassipa aidalta loikaten karkas,
harppasi raitille pellavamaasta,
parkuvan hanurin heitti,
loukkasi jalkansa kantoon ja parkas,
kuu sepä nauroi, kun kasvonsa peitti,
Lassille pappilan haasta!