Tää Hurrin mies on oikein miesten miesi,
mut eukko, eukko itse hiisi,
ei suulaampata akkaa virstam päässä,
se akka askareistaan huolii viisi!
Ja Hurri ähkii, riistää, raastaa,
hän lypsää, kirnuu, pellot kuokkii,
myös ruunan, kanat sekä lampaat ruokkii,
mut riitaa akka aina haastaa.
Se eukko elää oikein ruustinnaksi,
syö kahvileipää, kyläileepi
ja juorut kehrää, vaan ei villojansa,
yöt vuoteellakin vielä kiisteleepi --.
Mut kerran kun hän miestään sätti
taas kannonpääksi, peltopyyksi
ja kukon kuolon intti miehen syyksi,
niin jopa maltti miehen jätti.
"Hiis vieköön, eukko, tästä rymy syntyy,
pian heitän huostaas maat ja mannut,
siis lypsä itse, hoida pirtti, karja,
et oljen kortta ole ristiin pannut!"
"Kas, kutti, kas!" noin huusi akka,
"no, vie sun, näinpä keikun, kuljen,
nyt harmiksesi, nahjus, suuni suljen
ja oon kuin kansiniekka vakka!"
Ja itsepäinen akka on kuin hiisi --.
mut taloon tuli uusi mahti,
nääs, eukko puuhaa sentään ikävikseen
ja työ se käy kuin soisi huilun tahti.
Viel' akka kulkee tuppisuuna,
kun lehmitarhassaan hän häärää,
mut ukko kyntää, kylvää, kaiken määrää
ja oikein kauraa nyt saa ruuna.