Ensimmäisen kerran julkaissut
Weilin & Göös'in Osakeyhtiö 1889.
Puolustukseksi.
Koska minä monen mielestä olin ennen "pilpattanut pahasti", enkä itse
ole milloinkaan luottanut runokykyyni, vein tämän kokoelman
käsikirjoituksen viime Lokakuun lopussa vanhan opettajani ja isällisen
ystäväni Aug. Ahlqvist'in luo, pyytäen häneltä ankaraa arvostelua siitä.
Olin nim. kahden vaiheella, kannattaisiko kokoelmaa semmoisenaan
julkaista, vai olisiko parempi painattaa ne uudet runoelmat, joilla oli
yleisempi sisällys, Valvojaan ja jättää muut siihen ahtaaseen piiriin,
johon ne aineensa puolesta alkujaan kuuluvat. Hän kuitenkin heti vastasi
kysymyksellä: "Mitä sinä niitä huolit Valvojaan haudata?" ja huomautti
samalla, että kaikki lyyrillinen runous on oikeastaan semmoista
subjektiivista laatua kuin ne runot, jotka olivat minua arveluttaneet,
mutta lupasi muuten täyttää pyyntöni. Muutaman päivän kuluttua hän
toikin runot minulle takaisin, antoi niistä yleensä odottamattoman hyvän
lausunnon ja teki muutamia pieniä muistutuksia, enimmiten kieleni
karjalaisuuksista, mutta -- nimen omaan kysyttyäni -- ei ehdottanut
yhtäkään runoa pois jätettäväksi. Hän oli siis ottanut vastaan sen
omistuksen, jonka olin pannut kokoelman alkuun, ja tämä astuu nyt
julkisuuteen hänen edesvastuullaan. -- Syyskuun 25 p:nä olin
kirjoittanut "Oksaselle," lopettaen sanoilla:
"Kauvan viel' eläös, kunnia syntymämaan!"
Marraskuun 23 p:nä olin kantamassa häntä hautaan, ja tuo toivomukseni
jäi siis täyttymättä -- tavallaan. Niin, tavallaan vaan, sillä hän elää
täällä maankin päällä Suomen tieteessä, Suomen kirjallisuudessa, Suomen
runoudessa ja
"Sydämissä Suomalaisten
Yli kaiken Suomen maan."
"Herää, Suomi" runosta ei ollut Ahlqvist'in kanssa erittäin puhetta,
sillä minä en epäillytkään, ett' ei hän sitä hyväksyisi. Mutta koska
olen ruvennut nostamaan vainajia tuekseni, turvakseni, niin panen tähän
sitä koskevan otteen kirjeestä, jonka toinen opettajani ja ystäväni
Julius Krohn, lempeä mies, kirjoitti minulle Toukok. 17 p. 1882: "Se on
-- -- -- niinkuin omasta sydämestäni puhuttu. Pääasiallisesti sama
ajatus on jo vuoden aikaa ollut mielessäni -- --."
Sitä vastenmielisyyttä, joka on tullut tuon laulun osaksi monelta
taholta, jossa varmaankaan ei ole mitään syytä ottaa sitä itseensä, en
saata selittää muulla tavalla kuin sen kautta, että eräs
sanomalehden-kirjoittaja kerran puoluetaistelun riehuessa ehdotti sitä
otettavaksi "Maamme" laulun sijaan ja siten loukkasi monen hellimpiä
tunteita. Kuinka lieneekin, niin minä tahdon käyttää tätä tilaisuutta
lausuakseni, että mainittu lauluni ei ollut aijottu miksikään muuksi
kuin oman tunteeni ilmituojaksi, joka näkyy siinä käytetystä yksikön
ensimmäisestä persoonastakin.
Helsingissä 11 p. Jouluk. 1889.
_Arvi Jännes._