Runon raikui kultakannel:
"Mitä on myrskystä sanojen,
kun soi kansan myrskykellot?"
Vastasi verinen hanki,
hukat huuti Moskovasta:
"Ruoskikaa runotkin kaikki,
sana tuo tekojen myrskyn."
Helkähti hopeakannel:
"Mitä on usko suurten unten,
kun soi kansan kuolinkellot?"
Tykit tuonelan jyrisi,
hukat huuti Moskovasta:
"Murskatkaa unelmat kaikki,
usko on pohja uuden polven."
Vihan välkkyi rautakannel:
"Turhat on rinnan tuskat, riemut,
kun soi kellot keski-öiset."
Paukkui pakkanen arojen,
hukat huuti Moskovasta:
"Surmatkaa sydämet kaikki,
sydämestä päivän synty."
Kirkot Moskovan kimalti,
Humahtivat huomenkellot.
1906.