Kimmo vuorta viertävätä
hiihtää yössä yksinänsä,
taivaan tähtöset palavat,
palavampi Kimmon tuska,
kun hän korpia samoopi,
yksin yössä lauleleepi:
"Tytär oli minulla nuori
niinkuin pieni petran hieho,
jäi yksin kotahan kerran,
tuli miesi muukalainen,
tytön taljalla lepäsi;
kohdannen hänet ma kerran,
silloin korpi kauhistuvi."
Kimmo vuorta viertävätä
Hiihtää yössä yksinänsä.
Tuiman tunturin laella
Hiiden immet hyppelevät
kilvaten lumikiteinä,
hapset tuulessa hajalla;
susi juosta jolkuttavi,
revontulet räiskähtävi,
huokaavat lumiset aavat,
taasen kaikk' on hiljaa, hiljaa.
"On tulossa tuisku-ilma,"
tuumaa Kimmo, kiiruhummin
sauva iskee, suksi potkee,
vuoren varsi katkeavi.
Kuulee alta korpikuusen
äänen vaisun vaikeroivan:
"Hoi, kuka hiihtäjä oletkin,
auta miestä onnetonta!
Aavoja ajelin, petra
katkoi ohjat, kaatoi pulkan,
metsän kohtuhun katosi;
toki säästyi herja henki.
Nyt en tiedä tietä enkä
paikkaa pakkasen käsistä."
Tuntee miehen muukalaisen
Kimmo kiljuvin sisuksin:
täss' on miesi, tuossa pulkka,
tänne petran jäljet toivat!
Kohoo jo verinen veitsi,
käsi käskee, tunto kieltää.
Laki on Lapissa: auta
Aina miestä matkalaista!
"Kohoahan suksilleni,"
virkkaa, "vien sinut kylähän.
Lämmin on kylässä kylpy."
Hiihtelevät hiljallensa,
Kimmo eessä, mies takana,
taempana Hiiden vuori.
Tuiman tunturin laella
Hiiden neiet hyppelevät,
laulavat hajalla hapsin
kera vinkuvan vihurin:
"Voi, urosta voimatonta!
Kovin kostohon käkesit,
kostettavan kohtasitkin.
Hyvä on hylyn nyt olla
kostajansa kantapäillä."
Tulevi etehen koski,
kosken poikki porras; Kimmo
virkkaa: "Vaihduhan edelle,
somemp' on samotakseni."
Vaihtuvi edelle toinen, —
kosken kuohuihin katoopi
käden yhden kääntämällä.
Soi parahdus pakkas-yössä.
Taasen kaikk' on hiljaa, hiljaa.
Kimmo katsoo kauhistuen.
Jo tulevat Hiiden immet
tuiman tunturin laelta,
tulevat kuin tuisku-ilma,
vinkuvat kuni vihuri,
joka taholta, joka aholta,
joka vuoren vinkalosta;
käärivät hivuksihinsa
miehen, jok' on murhan tehnyt,
sylitellen, suukotellen,
elon lämpimän imien,
ottavat omaksi Hiiden,
alle hangen hautoavat.
Susi ulvoo, koski kuohuu. —
Aamulla auringon kimallus.
1902.