Tuo ylpeä temppeliherra huus:
"Pyhä hautako meiltä mennyt ois?
Meit' onhan urhoa vielä kuus.
Käsi kalpahan, veikot, pelko pois!"
Saraseenit tunkivat päälle. "Hei,
meit' enää kolme on, enää kaks,
yks enää, enempi tarvis ei!"
Veri vuos, kävi kynnys punertavaks.
Hän taisteli siks kuni saapui yö.
Saraseenit tunkivat päälle. Hän
Pyhän haudan partaalla seisoo, lyö.
Kuu paistaa kimmeltävään terähän.
Jo kauhistuu saraseenit. "Ken
tuo mies on miekoille tunnoton?
Aut' Allah! on suljetut silmät sen.
Tää taistoa kanssa kuolleiden on."
Pois poistuivat. Heidän on temppeli.
Mut kerran vuodessa — käy taru — hän
Pyhän haudan partaalle nousevi.
Kuu paistaa kimmeltävään terähän.
Ja ympäri enkelikuoro soi:
"Ken taiston taisteli ylhäisen,
hän nukkuu vaan, ei kuolla voi,
maan altakin iskevi miekka sen."
1902.