LEENA. Ihan näet rusahti kun meni paikoillensa!... Nyt se on terve!
(Vänni nousee istumaan, hieroo molemmin käsin sivujaan) Silmätkin tässä
ovat pesemättä. Vaikka olisi märkä riepu, jolla heitä sipuisi. (Etsii
riepua.)
JORRI. Se olisikin tää Vänni kuollut ilman Leenaa.
HÄKKI. Kuolluthan se olisi!
JORRI. Kuollut... Tämä Leena toki pelasti.
NIKU. Onnihan se on Vännille, että on Leena!
JORRI. Ka onni...
VÄNNI (Junnulle, joka palaa). Tuliko siitä jalasta vielä kalu?
JUNNU. Terve tuli jalasta... Vuohosimesta vain oli nyrjähtänyt...
Sijoillensa vetäsin jalan Ellan kanssa!
LEENA (Pyyhkii märällä rievulla kasvojaan). Olisi... olisihan tässä nyt
ottajiakin... Mutta mikäpä hätä tässä on yksinäänkin eläessä... Ei
tarvitse kenenkään housuja pestä, eikä paikata ukon paitoja... Ja kun
hyvilleen rupean niin avaan vielä oman kaupan kirkonkylään ja elän
jotta keikahtaa siinä.
JORRI. Säästäväinen myöskin tämä Leena on.
HÄKKI. Onhan tämä!
JORRI. On.
VÄNNI. Ka mitäpäs siinä sitte on!... Kun on se hevosenkin jalka terve,
niin pistäännytään tässä Leenan kanssa pappilassa... Tule pois Leena!
LEENA (Tekeytyy hämmästyneeksi). Hyvänen aika!... Väkisinkö se nyt jo
vie!... Eikä tässä nyt enää itsellä sanan valtaa olekaan!
ELLA (Työntää). No mene, mene nyt siitä, kun Vänni on valmis... Mene,
mene nyt, Leena!
LEENA. No tämä nyt vasta kyytiä on... Kun ei nyt siunaamaankaan jouda.
VÄNNI. Tottapahan pappi sitte siunaa... Tule nyt vain pois, niin pääsee
huoletta ja voi alkaa ne heinätyöt.
ULLA (Työntää). Mene, mene nyt Leena!
LEENA (Mennessään). No tämmöiseen kyytiinkö tämä nyt päättyikin koko
juttu!
ELLA. No siunatkoon siinä enää ihmistä moiseen joutumasta, kun selvisi
tästä kunnialla!
JORRI. Tule pois Häkki ja Niku... niin ei sotkeennuta itse asiaan!
(Lähtevät.)
ULLA (Ellalle). No Ella? Otitko sinä Hessun?
ELLA (Salaillen). No! siinä!... Kaikki sinun urkkia pitää... Aaa!...
Siinähän se Fedakin on jo!
ULLA (Riemastuen, mennen vastaan):
Minun kultani kaupungista
helyt kaunihit tuopi.
FEDA (Jatkaa):
Ja joen rannalla tuokkosesta
kultansa maljan hän juopi.
(Heittää muiskun)
No nyt Junnu!... Täydet ovat lunnaat tytöstäsi ja sata on vielä kaupan
päälle... Tuoss' on rahat, lue, Junnu!... Paljon rahaa, mutta enemmän
arvoinen on tyttösi Junnu. Tule kun nostan sinua, kultaseni... Hei!
(Nostaa) Kaunis olet kuin kukka aholla ja kepeä kuin mustalaisen
mieli!... Silkistä minä sinulle kerran teltan teetän!
ULLA. En huoli minä silkistä, kun olet sinä minulla! Soitat mulle
viuluasi, niin savuina haihtuvat huolet ja iloiten päivät vaeltavat.
JUNNU. Täydet ovat lunnaasi, Feda. Ja nyt! (Yhdistää kädet) Kestäköön
lujana liitto! (Poistuu.)