TANAKKALA. Vai olet sinäkin ruvennut hulluttelemaan, vanha, vakava
mies. Enpä minä olisi uskonut.
PERÄKORPI. No tuota.
NIERULAINEN. Mitä hulluja se haastelee tämä Tanakkala! Ottaisi itsekin
uuden emännän kun vaan saisi. Mutta siitä ei huoli muut jos Kylä-Maija,
ha haa. Jos minulta vaan emäntä kuolis, niin kohta ottaisin uuden.
TANAKKALA. Jos saisit.
NIERULAINEN. Saisin minä paremmin kun sinä. Sinä olet sellainen
tuppisuu, ettei sinulta tulisi kosituksikaan. Toista se on minun.
PERÄKORPI (Tarjoo sikareja.) Pankaa savulle, tässä on sikareja.
NIERULAINEN. Ja oikein provastin sikaria. (Ottavat ja virittävät
sikarit.)
PERÄKORPI. Kuka sitä kihlajaisiinsa huonoja sikareita ... ei niitä aina
vietetä.
NIERULAINEN. Tosi.
PERÄKORPI. Istumaan käykää.
TANAKKALA. Mä vieläkin sanon, että, voi lempo kun olet hullu, vanha,
ikäloppu mies.
PERÄKORPI. Älä sano, ota sinäkin akka.
TANAKKALA. Hui, hai, niin hulluksi en minä tule!
NIERULAINEN. Saapa nähdä vaan kun Peräkorpi nyt ensin näyttää hyvää
esimerkkiä. Mutta sano jo kuka morsian on?
PERÄKORPI. Eihän se mitään erinomaisia voi olla näin vanhalle... Tämä
se on vaan, tämä oma piika, Liisa.
TANAKKALA. Pane nyt järveen! Eihän se ole oikein täysijärkinenkään?
NIERULAINEN. Soo, vai Liisa. Noo, mitähän ne valikoimalla paranevat.
Valikoitsijan käteen jäävät usein luut ja niin sen käy tämän
Tanakkalankin.
PERÄKORPI. Kyllä se minulle kelpaa.
NIERULAINEN. Hojaa! Ei muoto murkinaksi kelpaa.
PERÄKORPI. Enkä ole tässä enää minäkään parhaillani.
NIERULAINEN. Perhanasti sinä oletkin vanhentunut näinä viime vuosina.
PERÄKORPI. Minäkö?
NIERULAINEN. Niin. Sinun olisi pitänyt jo ennen ottaa emäntä.
PERÄKORPI. Sitäpä olen tässä katunut. Mutta enhän minä vieläkään niin
kovin vanhalle näytä, näin pyhäpukeissa?
NIERULAINEN (Nauraen.) Minä taisin väärin tehdä kun sulhasmiestä
vanhaksi sanoin. Mutta totta puhuen, kun minä oikein katson, niin sinä
näytätkin nuoremmalta nyt, noin putsattuna.
TANAKKALA. Anna nyt tuon narrata itseäsi. Ruma sinä olet, sun
naamasikin on kun vanha kropsu.
PERÄKORPI. Niinkö sinä luulet?
TANAKKALA. Niin ja se on totta puhetta. Sinä, haudan partaalla
kääkyttelevä äijä, mitä lempoa sinä teet akalla? Siitä saat
jokapäiväisen ristin taloosi.
PERÄKORPI. En minä sitä usko. Liisa on vakava ja nöyräluontoinen
ihminen ja talon tavoille jo tottunut.
TANAKKALA. Usko jos tahdot, perästäpäin sen paremmin tietää.
NIERULAINEN. Kas kas, se kadehtii, tämä Tanakkala!
TANAKKALA. Minäkö?
NIERULAINEN. Ha haa, kun meni punaseksi.
PERÄKORPI. Katsokoon itsellensä Tanakkalakin akan aikanaan (Ottaa
kaapista pullon ja laseja, kaataa ryypyt.) Tulkaa, naapurit, ottamaan
ryypyt suihin.
NIERULAINEN. Kyllä minun pitää ruveta katselemaan emäntää tälle
Tanakkalallekin.