(Käyvät nuorukaisen luo.)
ENSIM. VAIMO. Israelin Jumala sinua siunatkoon, nuorukainen! -- Me
tiedämme kaikki. Mutta älä seiso enää noin surullisena, kun pelastuksen
avain on löydetty!
ELIESER (raskaasti). Turha toivo. Ei taivu Jefta.
ENSIM. VAIMO. Kyllä me hänet taivutamme! Ja ellei hän meistä huoli, niin
on koko Israel tuleva häntä taivuttamaan. -- Tule, Ahinoam!
(Lähtevät.)
ELIESER. Ei taivuta Jeftaa kukaan!
(Kääntyy synkkänä syrjään.)
ENSIM. VAIMO (pysähtyy, kääntyen äkkiä takaisin). Niinkö sanot, että
Jefta ei taipuisi? (Kiihkeästi.) Jos niin käy -- minä sanon: jos niin käy,
niin eipä muuta, väkevä nuorukainen, kuin tyttösi aasin selkään ja rajan
yli toisiin sukukuntiin! Uhratkoon Jefta ja Gilead sitten niin paljon
kuin heitä haluttaa!
ELIESER. Mitä sanotkaan, vaimo...?
TOINEN VAIMO. Suuri jumala! Neuvothan nuorukaista syntiin!
ENSIM. VAIMO. Syntiin!
TOINEN VAIMO. Herralle annettu lupaus...?
ENSIM. VAIMO. Nuorukainen ei ole mitään luvannut, eikä neitonen
myöskään!
ELIESER (riemuisesti). Ei! -- Selvä on!
TOINEN VAIMO. Ei ei, Elieser! Jos rakastat Herraa Israelin jumalaa ja
odotat hänen siunaustansa --
ENSIM. VAIMO. -- Tyhjää! Minä rakastan Herraa isäimme jumalaa niinkuin
kukaan Israelissa, mutta minä olen myöskin ollut nuori, ja minä en
teeskentele! Minä sanon: ei mikään voima olisi minua silloin luovuttanut
rakastetustani!
TOINEN VAIMO (tarttuu lempeästi Elieserin käsivarteen). Ei niin, jalo
nuorukainen! _Ei se_ rakkaus ole suurinta, vaan se joka hiljaa sydämessä
palaa. Siksi minä rukoilen sinua: ellei asiata voi muuttaa, niin anna
rakastettusi käydä sitä ylevää tietä, jonka Israelin pelastus on hänelle
määrännyt.
ENSIM. VAIMO (menee). Jefta tämän ratkaisee -- ja ellei -- niin -- sinä
tiedät, Elieser!
ELIESER. Minä tiedän!
TOINEN VAIMO. Ei niin, ei niin, Elieser...
(Menevät majaan. Elieser käy kiihkeästi miettien lehtimajaa kohti.
Pitkä äänettömyys.)
(Hagar tulee toisten tyttöjen kera majasta.)
KOLMAS TYTTÖ. Voi, Hagar!
TOINEN TYTTÖ. Kun hän edes sanoisi jotain!
HAGAR. Kyllä hän vielä sanoo, ja jalosti sanoo minun isäni.
NELJÄS TYTTÖ. Tämmöistä ei saisi tapahtua!
ENSIM. TYTTÖ. Ei. Kun kerran rakastaa...
KOLMAS TYTTÖ. Mitä me teemme?
NELJÄS TYTTÖ. Niin, mitä me teemme...?
HAGAR (katsahtaa levottomasti Elieseriin). Menkää, ystävät --
lohduttamaan minun isääni...
TYTÖT. Ah!
(Menevät.)
HAGAR (rientää Elieserin luo). Oi Elieser, Elieser! (Ojentaa hänelle
kätensä.) Elieser!
ELIESER (tarttuu liikutettuna hänen käsiinsä). Hagar!
(Äänettömyys.)
HAGAR (purskahtaa itkuun). Näinkö meidän kävi, Elieser...?
ELIESER. Ei vielä, Hagar! (Kiihkeästi.) Mitä on isäsi päättänyt...?
HAGAR. Ei ole hän vielä lausunut ainoata sanaa...
ELIESER (yhä kiihkeämmin). Hän ei siis lähde Mizpaan...?
HAGAR. Oi ymmärrä, Elieser, minun isäni ahdistus! Kuinka voisi hän astua
Jehovan eteen ja sanoa: Herra, sinä kyllä kuulit minun rukoukseni, mutta
minä en tahdokaan täyttää lupaustani. Niin kurja ei minun isäni voi
koskaan olla!
ELIESER. Ei. Sen olen tietänyt ensi hetkestä.
HAGAR. Ja kuitenkin: kuinka sydämestäni rukoilen että tapahtuisi jotain,
että joku ihme meidät pelastaisi...