Ferdinand. Koska siis niin pitää käymän (paljastaen miekan ja
haavoittaen muutamia), niin anna mulle anteeksi, oikeus!
Presidenti (julmistuneena). Katsotaanpa, käypikö tuo minuunkin.
(Hän tarttuu itse Loviisaan, tempaa hänet ylös ja
antaa yhdelle poliisi-miehelle.)
Ferdinand (nauraa karmeasti). Isä, isä! Te parjaatte käytöksellänne
Luojaa, ja osoitatte että hän kehnosti tunsi miehensä, kun
_kunnollisista pyövelin-apulaisista kelvottomia ministeriä_ teki!
Presidenti (miehille). Viekää se pois!
Ferdinand. Isä, tyttö seisokoon kaakilla rauta kaulassa, vaan majuori,
presidentin poika, vieressä -- -- Vieläkö sittenkin sitä tahdotte?
Presidenti. Sitä hupaisempi tulee näytelmä -- Pois!
Ferdinand. Isä, minä heitän upsierin-miekkani tytön päälle -- --
Vieläkö sittenkin sitä tahdotte?
Presidenti. Sun sivullasi on se miekka jo tottunut kaakilla-seisomiseen
-- Viekää pois! Ettenkö kuulleet käskyäni?
Ferdinand (survaa yhden miehen syrjään, tempaa Loviisan yhdellä
kädellään, toisella osoittaen miekan kärkeä hänen rintaansa kohti).
Isä! ennenkuin mun puolisotani saatte häväistä, pistän hänet kuolijaksi
-- Vieläkö sittenkin sitä vaaditte?
Presidenti. Tee vaan niin, kun miekallasi kärkeä lienee?
Ferdinand (laskee Loviisan, katsahtaa julmasti taivasta kohden). Sinä,
kaikki-valtias, näet sen! Minä koetin kaikkia _ihmisellisiä_ keinoja --
nyt täytyy mun käydä _perkeleelliseen_ -- Te vietätte hänet kaakille,
sillä välin (huutaen presidentin korvaan) tahdon minä jutella
kaupungille kertomuksen, _kuinka presidentiksi tullaan_.
(Pois.)
Presidenti (kuin ukon-nuolen lyömänä). Mitä se oli? -- Ferdinand! --
Laskekaa tyttö irti!
(Juoksee majuorin perästä.)