Presidenti (keskeyttää hänet, Millerille). Sinäkö se isä olet?
Miller. Soitto-mestari Miller.
Presidenti (rouvalle). Ja sinä äiti?
Milleritär. Niin! äiti!
Ferdinand (Millerille). Isä, vie tyttö pois -- se on pyörtyä.
Presidenti. Liika huolellisuus! Minä silittelen häntä vähän.
(Loviisalle.) Kuinka kauan olet jo tuttu presidentin-pojan kanssa?
Loviisa. Presidentin pojasta en ole ollut millänikään! Ferdinand von
Walter on käynyt luonani sitten menneen marras-kuun.
Ferdinand. Ja rakastaa häntä, jumaloitsee häntä!
Presidenti. Oletko häneltä lupauksiakin saanut?
Ferdinand. Muutamia silmän-räpäyksiä sitten kaikkein juhlallisemmat
Jumalan kasvojen edessä!
Presidenti (vihassa pojallensa). Sinä saat tilaisuuden hulluutesi
tunnustamiseen, kun aika tulee. (Loviisalle.) Minä tahdon vastausta.
Loviisa. Hän vannoi minulle rakkautensa.
Ferdinand. Ja pitää valansa!
Presidenti. Montako kertaa sinulle pitää sanoa, että pidät suusi
kiinni? -- Ja sinä vastaan-otit hänen valansa?
Loviisa (hellästi). Minä vastasin valan valalla!
Ferdinand (lujalla äänellä). Liitto on tehty!
Presidenti. Kaiku, ole ääneti, muuten viskautan sun ovesta ulos.
(Häjysti Loviisalle.) Mutta maksoihan hän sinulle aina puhtaalla
rahalla?
Loviisa (tarkkuudella). Sitä kysymystä en oikein ymmärrä.
Presidenti (kovasti nauraen). Etkö? No, minä tarkoitin vaan sitä, että
jokainen työ ansaitsee palkkansa -- ethän sinäkään, luullakseni,
liene hempiäsi lahjaksi antanut -- vai tyydyitkö vaan paljaasen
_käsi-rahaan_? Mitä?
Ferdinand (hyppää kuin vimmattu). Helvetti! mitä se oli?
Loviisa (majuorille arvollisesti ja pahaksumalla). Herra von Walter, te
olette nyt vapaa!
Ferdinand. Isä! _Kunnioitusta_ vaatii siveys ja viattomuus
kerjäläisenkin repaleissa!
Presidenti (nauraa kovemmin). Lysti vaatimus! Isän pitäisi muka
potkansa _huoraa_ kunnioittaa!
Loviisa (kaatuu maahan). O taivas ja maa!
Ferdinand (Loviisan kanssa yhdessä, nostaisten miekkansa presidentiä
kohden, vaan kiireesti laskien sen maahan). Isä! Kerran olin teille
henkeni velkaa -- Nyt olemme kuitit! (Pistäen miekan tuppeen.) Lapsen
kuuliaisuuden velka-kirja on nyt revitty palasiksi --
Miller (joka tähän asti on pelokkaana seisonut syrjässä, tulee esiin
suuresti liikutettuna, vaihetellen vihasta purren hammasta ja pelosta
lyöden niillä loukkua). Teidän ylhäisyytenne -- Lapsi on isän tekoa --
olkaa niin hyvä -- Joka lasta märäksi haukkuu, lyö isää korvalle, ja
korva-puusti korva-puustista -- se on meillä tapa -- olkaa niin hyvä!
Milleritär. Auta, Herra ja vapahtaja! -- Nyt rupee ukkokin meluamaan --
me onnettomat olemme hukassa!
Presidenti (joka puhetta on vaan puoleksi kuullut). Joko parittajakin
avaa suunsa? -- Mitä sull' on sanomista, parittaja?
Miller. Olkaa niin hyvä! nimeni on Miller, jos soittoa tahdotte kuulla
-- vaan parittamisella en palvele ketään! Ja niin kauan kuin
parittajoita on kyllä tuolla hovissa, ei meikäläisten tarvitse siihen
työhön puuttua! olkaa niin hyvä!
Milleritär. Jumalan tähden, mies! Saatat vaimosi ja lapsesi hukkaan!
Ferdinand. Teidän käytöksenne, isä, täällä on semmoinen, että toki nuo
katsojat olisitte voinut jättää ottamatta tänne!
Miller (tulee lähemmäksi, miehuullisemmin). Rehellisen miehen tavalla
suoraan! Teidän ylhäisyytenne on herra koko maassa! Vaan tämä on minun
huoneeni! Nöyrimmästi anteeksi, että teen pienen muistutuksen, vaan
hävittömän vieraan heitän minä ovesta ulos -- Olkaa niin hyvä!
Presidenti (kalvastuu vihasta). Mitä? -- Mitä se on?
(Tulee lähemmäksi.)
Miller (peräytyy vähän). Se oli vaan minun ajatukseni niin, herra --
olkaa niin hyvä!
Presidenti (vimmassa). Haa, sinä konna! Linnaan viepi sinut julkea
ajatuksesi! Paikalla hakekaa poliisi-miehiä tänne! (Muutamia joukosta
lähtee ulos; presidenti töytää hurjana huoneen läpi.) Isä linnaan! --
kaakkiin äiti ja tytön-märä! Oikeuden pitää vihalleni lainata kättänsä!
Tästä häväistyksestä pitää minun saada hirmuinen kosto -- Tämmöiset
roistot mun aikeitani ristiämään, ja pilkaksensa isää pojan päälle
ärsyttämään! -- Haa, te sen vietävät! Minä tahdon vihaani juottaa
teidän kyyneleillänne, koko joukkokunnan, isän, äitin, tyttären, uhraan
minä kostolleni!
Ferdinand (astuu heidän keskessänsä pelotta ja tyynesti). Eikö mitä!
Elkää olko millännekään! Minä olen tykönänne. (Presidentille
nöyryydellä.) Elkää pikastuko, isäni! Jos itsestänne mitään pidätte,
elkää tehkö väki-valtaa! -- Sydämessäni on yksi tienoo, jossa sanaa
_isä_ ei ole vielä koskaan kuulunut. Elkäte tunkeuko sinne asti!
Presidenti. Kelvotoin! Suus' kiinni! Elä kiihoita vihaani vielä
enemmän!
Miller (herää huumeuksistansa). Katso sinä lasta, vaimo! Minä juoksen
herttuan tyköön! -- Ruhtinallinen puvun-ompelija -- sen juohdatti
Jumala mieleeni -- opetteleksen huilun-soittoon minun tykönäni! Sen
kautta saan asiani herttuan eteen!
(On pois lähtemässä.)
Presidenti. Herttuanko eteen, sanot? -- Etkö muista, että minä olen se
kynnys, jonka yli sun sinne pitää päästä, eli menetät pääsi? --
Herttuan eteen, pöllö? -- Koeta häntä, sitten kun elävänä kuolleena
makaat vankiudessa tornin korkeudelta maan alla, jossa pimeys ja
helvetti asuvat, ja jonne valo ja ääni ei uskalla lähteä. Helisytä
sitten kahleitasi ja vingu: minulle on tehty liiaksi!
Seitsemäs kohtaus.
Poliisi-miehiä. Edelliset.
Ferdinand (juoksee Loviisan tyköön, joka puoli-kuolijaana heitähtää
hänen syliinsä). Loviisa poloinen! Auttakaa! peljästys kuolettaa hänet!
Miller (ottaa keppinsä, panee hatun päähänsä ja odottaa
päälle-käymistä.)