Lady. Minä kiitän häntä siitä.
Ferdinand. Ja minun pitää teille ilmoittaa, että me teemme
naimis-kaupan -- se on isäni käskyä.
Lady (kalvastuu ja vapisee). Eikö oman sydämenne?
Ferdinand. Ministerit ja parittajat eivät semmoista koskaan kysy!
Lady (semmoisella peljästyksellä, ett'eivät sanat tahdo suusta lähteä).
Eikö teillä _itsellänne_ muuten olisi mitään lisättävää?
Ferdinand (katsahtaen mamseliin). Vielä sangen paljo, milady!
Lady (viittaa Sohville, se menee ulos). Saanko tarjota teille
istuma-siaa tässä sohvassa?
Ferdinand. Puhettani ei kestä pitkältä, milady!
Lady. No?
Ferdinand. Minä olen kunnian mies!
Lady. Jota minä pidän arvossa!
Ferdinand. Aatelismies!
Lady. Paraimpia koko herttua-kunnassa!
Ferdinand. Ja upsieri!
Lady (imarrellen). Tässä kosketatte etuja, joita muillakin on! Miksi
ette mainitse mitään niistä suuremmista eduista, joissa te olette
_yksinänne_?
Ferdinand (synkästi). Tässä en niitä tarvitse!
Lady (nousevalla tuskalla). Vaan minä pitää minun pitämän tämä
etu-lause?
Ferdinand (harvaan ja painoisasti). Kunniani epuuna, jos teillä olisi
halu, pakoittaa minua mieheksenne!
Lady (lentäen ylös). Mitä tämä on, herra majuori?
Ferdinand (huolimattomasti). Se on sydämeni -- vaakunani -- ja tämän
miekkani puhetta!
Lady. Tuon miekkanne antoi teille ruhtinas.
Ferdinand. Valta-kunta antoi sen minulle ruhtinan käden kautta --
sydämeni antoi Jumala -- vaakunani puoli vuosi-tuhatta!