Kivekäs. Rankonen. Hannu. Kalle.
HANNU. No mistä on kysymys?
KIVEKÄS. Meidän täytyy viran puolesta hiukan kuulustella teitä. (Asettuu
pöydän ääreen.) — Mistä te olette?
HANNU. Sieltä, josta näin pulskat pojat ovat pois!
KIVEKÄS (tuimasti). Olisi parasta, jos oman etunne tähden olisitte
juonittelematta. Me voimme vaikka vangita teidät!
HANNU. Missäs teidän vangitsemismääräyksenne on? (Etsivät ällistyvät.)
Näettekös nyt? Ei sitä tällaisia poikia niin vain pussiin pistetä! Eipä
saakeli soikoon pistetäkään! Sitä osataan vähän korkeampaa juridiikkaa
ja yhtä ja toista, jos niiksi tulee.
KIVEKÄS. Se ei liikuta minua! Minä kysyn: mistä te olette?
HANNU (mahtavasti). Jos minä nyt sanoisin, että olemme varatuomareita
Jonas Castrenin astianajotoimistosta Helsingistä, niin taitaisittepa
pakaroillenne Lentää!
KIVEKÄS. Se valhe ei pysty minuun! — Jos kerran olette kunniallisia
miehiä, eihän teillä ole syytä salata mitään.
HANNU. Se on totta. Silloin kun vedotaan kunnon mieheen, olen minä
aivan avuton kuin äskensyntynyt lapsi! Silloin alkaa kunniantunto
minussa, käydä kuin uusi viini vanhassa leilissä. Ja minua ei saisi
poikkeamaan rehellisyyden tieltä itse taivaan herrakaan!
KIVEKÄS. No niin, mistä te sitten olette?
HANNU. Me olemme toiminimi Nissinen & K:nin kauppamatkustajia
Pietarsaaresta, jos totta puhutaan eikä valehdella. Profrytteria
ammatiltamme ja yhteiskunnalliselta asemaltamme.
KIVEKÄS (merkiten muistikirjaansa). Ja nimenne?
HANNU. Salomon Soikkanen... jos saan luvan! Ja tämä toverini on Julius
Jassikka.
KIVEKÄS. Mitä te kauppaatte?
HANNU. Lemmennousua.
KIVEKÄS (lyö nyrkillään pöytään). Joko te taas alatte!
KALLE (yrmeästi). Heinänsiemeniä ja maanviljelyskoneita. — Mitäs
kieräilet? Mikset puhu niinkuin asia on!
HANNU. Ja agentuuri! "Lacta"-separaattoreille.
KIVEKÄS. Onko teillä minkäänlaisia papereina?
HANNU. Onhan sitä aina papereita matkassa.
KIVEKÄS. Näyttäkääpäs.
HANNU (viekkaasti). Nähkääs, herrat. Asia on oikeastaan sillä
tavalla... Me olemme hiukan deekikselle joutuneita miehiä. Sattuuhan
sitä, herra paratkoon! Nuorekas sielu ja rento luonto!... Te
ymmärrätte! Meidän kaupoista ei ole paljon ollut viime aikoina.
Nähkääs, herrat, on tullut hiukan juhlittua ja pedattua matkan
varrella. Uhkapeli ja hieno juopottelu ovat kauppamatkustajain
perisyntejä. Ja pelkäänpä, että on tullut hiukan hukattua sekä
lompakoita että papereita... Ymmärrättehän, herrat, että meistä on
hieman vastenmielistä joutua etsiväin kanssa kosketuksiin. Mutta totuus
on sentään totuus ja se täällä maailmassa lopultakin paikkansa pitää!
Kas niin, nyt se tuli sanotuksi!
KIVEKÄS. Hm! Vai niin... Te luulitte kai meidän etsivän teitä?
HANNU. Niin, hitto hänen tiesi! Sitä me tosiaan uskoimme. Paha
omatunto, paha omatunto!... Mutta nyt kun asia on puhuttu kohdalleen,
niin emmekö lyö leikiksi? Meillä on vähän olutta matkassa. Eikö saisi
olla herroille hiukan?
KIVEKÄS. Kiitos vain! Eihän vähä vahingoittaisi, kun olemme
nieleskelleet niin paljon tomua.
RANKONEN. Virkistäisihän se! — Minä menen sanomaan ohjaajalle.