[48] Useista tiedoista olemme kiitollisuuden velassa maanviljelijä
Kustaa Kiipulalle.
[49] Isä Antti Ahlberg, hänkin syntyään Janakkalasta, oli
Helsingin--Hämeenlinnan rautatien rakennustöissä jonkinlaisena
neljännysmiehenä siihen määrään herättänyt insinöörien huomiota, että
hänelle uskottiin Leppäkosken rautatiesillan rakentaminen, jonka
perustamistyöt olivat tämän rautatien vaikeimpia ja sittemmin hän
rakennusmestarista tuli ratamestariksi Leppäkosken asemalla,
jossa toimessa pysyi noin 30 vuotta; äiti Charlotta Lindroos
postiljoonintytär Hämeenlinnasta ja ennen naimistaan emännöitsijä
Lepaan kartanossa. Lapsia heillä oli kuusi: kaksi tytärtä (toinen
lapsi-ijässä kuollut) ja neljä poikaa.
[50] Näytäntö tapahtui 11/1 1874 Sipilän tilalla. Muut esiintyjät
olivat: ensimäisessä näytelmässä ylioppilaat Lehrbäck ja A. Borg,
toisessa ylioppilas Puustinen ja nti A. Kerkkonen (myöh. rva Foudila)
sekä kolmannessa eläinlääkäri Aulén, ylioppilaat Itkonen ja A. Borg,
nti Kerkkonen y.m. -- Saman vuoden huhtikuun ja lokakuun
seuranäytelmissä näytteli Ida Aalberg Leonoraa Holbergin
huvinäytelmässä Ei ole aikaa ja Liisaa Kiven idyllissä Yö ja päivä.
Merkille pantava on että rakennusmestari Ahlbergkin esiintyi tyttärensä
kanssa näissä kappaleissa ja sittemmin toisissakin seuranäytännöissä.
Tästä saattanee päättää, että tytär oli isältään perinyt näyttämölliset
taipumuksensa.
[51] Anna Charlotta Rinman, tukkukauppiaan tytär Oulusta, oli
18-vuotiaana alussa vuotta 1874 tullut oopperaan, josta kuitenkin pian
erosi mennäkseen naimisiin. Nti Rinman oli Emmy Strömerin oppilas.
[52] Nti Sofie Strömer oli jo kesällä 1873, ollessaan sisarensa kanssa
Norjassa, tullut tutuksi ja mennyt kihloihin insinöörin Donald Campbell
Mackey Bonnevien kanssa.
[53] H. D:ssa (7/3) luettiin ikäänkuin tervehdykseksi kirje Turusta,
jossa eräs nimetön tekijä, tunnustettuaan ettei hän ollut asiantuntija,
kuitenkin lateli puolitoista palstaa moitteita ja ilkeyksiä oopperaa
vastaan, päättäen sillä, että "nti Strömer yksin oli suomalainen
ooppera".
[54] Kaunis ja henkevä tyttö.
[55] _Jaromir Hrimaly_ (urkurinpoika Pilsenistä, synt. 1845),
joka usein mainitaan näissä kirjeissä, oli syksystä 1874 v:een
1878 suomalaisen ooppera-orkesterin jäsen. Hän oli etevä
sellonsoittaja ja oli "solosellistinä" toiminut Amsterdamissa,
Bilsekonsertti-soittokunnassa Berlinissä ja Pragissa ennen kun hän 1872
tuli Helsinkiin (Uuteen teatteriin). -- Nuorempi veli _Bohuslav Hrimaly_
(synt. 1848) oli oikeastaan viulunsoittaja, mutta oli 1872 alkanut
toimia kapellimestarina, ensin Pragissa ja Pilsenissä ja otettiin
veljensä välityksellä 1876 Suomalaisen oopperan palvelukseen, jossa
pysyi v:een 1878, jolloin meni Uuteen teatteriin.
[56] Laivamatkalla Päijänteellä nti Alma Floman (nyk. rva Jalava) oli
laulavien Tammisaaren seminaristien joukosta "löytänyt" ihanan
alttoäänen, jonka omistaja oli nti Sofie Vestberg Vaasasta, ja hän
kehottaa Emilie tätiä vaasalaisten tuttaviensa kautta kuulustelemaan,
eikö nti haluaisi tulla oopperaan.
[57] Maria Sofia Eschner Turussa, k. 1877.
[58] Rva Engdahl meni syksyllä Ruotsalaiseen teatteriin.
[59] Keväällä (3/4) oli nti Ingman kirjoittanut Parisista Emilie
Bergbomille: "Parin vuoden päästä [kun olen päättänyt opintoni] olen
kiitollisuudella ja ilolla noudattava tarjomusta saada laulaa
kotimaisella näyttämöllä, joka kauvan on ollut toivojeni päämäärä."
Vuoden päästä hän esiintyi ensi kerran.
[60] Matka Savonlinnaan tapahtui tietysti siellä 30 p. heinäk.
vietettävää Olavinlinnan 400-vuotisjuhlaa varten.
[61] Ottaisitteko kelpo tenorilaulajan lokak. 1 p:stä maalisk. 31 p:ään,
palkka 3,500 markkaa ja yhden näytännön tulot. Koettaisin saada hänet.
Vastaus kohta sähköteitse.
[62] Jos hän on hyvä laulaja ja osaa muutamia rooleja, otamme hänet
näillä ehdoilla.
[63] Muotokuvasta on Edelfelt 29 p. helmik. kuitannut 500 mk.
[64] Nti Alma Wikström oli syksyllä tullut oopperaan. Hän oli syntynyt
Turussa, vahtimestarin tytär, 21 v. vanha, käynyt kotikaupungissaan
tyttökoulua ja sitten kolme vuotta Jyväskylän seminaarissa, josta
kutsuttiin Suomalaiseen teatteriin.
[65] Kirjeessä tekijälle mainitsee Wahlström, että köörit olivat
erittäin voimakkaita; kaikkiaan myötävaikutti oopperassa yli
80 henkeä! --
[66] Ei liene enää mahdollista saada todistetuksi kuka kirjoittaja
oli, mutta huomautamme kuitenkin että esitystapa muistuttaa J. V.
Snellmania. Lukija verratkoon tätä kirjoitusta siihen J. V. Snellmanin
arvosteluun rva Achtésta, joka on kokonaisena otettu seuraavaan lukuun:
yhtäläisyys on meistä täydellinen.
[67] Semmoista en ole koskaan nähnyt enkä kuullut.
[68] Rva Achtésta on tässä mainittava, että hänen ensimäinen tyttärensä
_Aino_ syntyi 23 p. huhtik. 1876. Se selittää miksi laulajatar tänä
keväänä oli esiintymättä.
[69] Yksityisen kirjeen mukaan oli kukkavihkojen luku 176!
[70] Pietarissa teatteriin tutustui 26-vuotias värjärinpoika,
kauppapalvelija Julius Nikolai Glantz, joka 1 p:stä toukok. rupesi
seurueen jäseneksi. Hän oli suomalaista sukuperää ja otti näyttelijänä
nimen Kiiltonen. Mainittavia taiteellisia lahjoja hänellä ei ollut ja
niinä kolmena ja puolena vuotena, jotka hän oli teatterissa,
hän näytteli ainoastaan vähäpätöisiä osia, mutta hän avusti
järjestystoimissa ja kuiskaajana.
[71] Ylempänä (s. 199) mainitsee Emilie Bergbom antaneensa kappaleen
Christersonille suomennettavaksi, mutta laskuista nähdään että
ylioppilas U. von Schrove sai siitä maksun (75 mk). Käännös on tästä
päättäen jälkimäisen tekemä.
[72] Eräästä kirjeestä otamme seuraavat rivit: "Poliitillinen maailma
on ollut hyvin kiihoittunut T. K:n ja A:n polemiikin johdosta. Mielissä
vallitsee terveellinen raittius ja rohkeus, jota kauvan on kaivattu
fennomaaneissa. Sveesit ovat ehdottomasti alakuloisia. He eivät ole
voineet puolustaa itseään tässä asiassa. Jos olet lukenut Dagbladia,
niin huomaat itse että ääni on tavallista nöyrempi(!) [Toisessa
kirjeessä sanotaan ruotsinmielisiä vimmastuneiksi; eräänä yönä
heitettiin kivi sisään Yrjö Koskisen salin akkunasta]. Haluat varmaan
tietää kutka ovat asiasta kirjoittaneet Morgonbladetiin. 'Otacksam'
(kiittämätön) oli K. W. Forsman, lehden oma lausunto on Th. Reinin
kirjoittama. Sekä Forsmanin että Reinin kirjoituksia on pidetty
erinomaisina, vaikka ne minusta eivät ole keskinkertaisuuden rajaa
korkeammalla. Toinen taistelukysymys on koskenut Hankoniemen
obligatsioneja. Kysymys oli ylen tärkeä hallitukselle. Ratkaistava oli,
olivatko obligatsionit velkakirjoja vai osakkeita. Edellisessä
tapauksessa täytyi valtion lunastaa ne, jälkimäisessä saivat omistajat
ainoastaan osingon puhtaasta voitosta. Pintapuolinen Dagblad katsoi
niitä pitemmittä mutkitta velkakirjoiksi ja esitteli laajasti valtion
velvollisuuden olevan tyydyttää velkojiaan -- luonnollisesti ollakseen
vapaamielinen. Mutta Morgonbladet esiintyy J. V. S:n kirjoittamalla
oivallisella kirjoituksella ja ratkaisee asian. Jopa luullaan että tämä
lehti määräsi hallituksen menettelyn." -- Edelleen jännitti mieliä
kysymys matemaattisen professorin viran täyttämisestä, jossa taas
tavallinen yliopistollinen puoluejako tuli näkyviin, ja Mittag-Leffler
vei voiton kotimaisilta hakijoilta. -- Todistuksena suomalaisen
puolueen virkeydestä mainittakoon, että "Suomalainen Klubi"
perustettiin tänä keväänä; suomenmieliset ylioppilaat taasen
harrastivat ruotsalaisten nimiensä muuttamista suomalaisiksi, vaikkei
vielä suurempia tuloksia saavutettu.
[73] Kotimaiset taiteilijat olivat todella uskollisia Suomalaiselle
oopperalle. Uusi ruotsalainen johtokunta koitti -- niin kerrottiin --
kaikin tavoin houkutella heitä puolelleen, vaikka turhaan, "Helst för
en enda gång!" oli nti Fohströmiä pyydetty; mutta isä on vakuuttanut
'selvällä suomen kielellä', että siitä ei tule mitään. Rva Achtélle oli
tarjottu 10,000 markkaa 'tahi enemmän', jos hän tahtoo, mutta vastaus
oli kieltävä. -- Tämän yhteydessä mainittakoon, että muutaman tenorin
Ruotsista sanottiin vastanneen, kun hänelle tarjottiin paikkaa
Ruotsalaisessa teatterissa: "jos tulen Suomeen, niin menen tietysti
Suomalaiseen oopperaan, jossa kaikki etevämmät taiteilijat
esiintyvät".(!) (Kaikki yksityisestä kirjeestä).
[74] Virheetön luettelo ei ole, sillä muun muassa ovat
Kristiinankaupungissa annettujen kolmen näytännön ohjelmat
tuntemattomia.
[75] Talvella 1875 Holm oli Wienissä, jossa hän käytti eri opettajia
("kolmas" oli Loewy). Nti Lagus kirjoitti, että he aina väittelivät
keskenään, sillä heillä oli kaikissa asioissa erilaiset mietteet;
kumminkin Holm oli luvannut hänelle, että hän (jos hänestä laulaja
tulee) on esiintyvä Suomalaisessa oopperassa.
[76] Tämä tuuma raukesi tyhjiin, luultavasti sentähden että oopperan
vastoinkäymiset tukehuttivat halun antautua epävarmaan yritykseen. --
Keväällä 1875 oli Suomalaista oopperaa kehotettu tulemaan Pietariin,
jossa se olisi saanut esiintyä Maria-teatterissa, ja myöskin
Norrköpingiin Ruotsiin.
[77] Niilo Kiljander oli värjärimestarin poika Lappeenrannasta,
synt. 1851, ylioppilas 1871. Harjotettuaan soitannollisia opintoja
Helsingissä matkusti hän syksyllä 1873 Tukholmaan ja rupesi
musikaalisen akatemian oppilaaksi. Joulukuulla 1876 hän siellä suoritti
urkurin sekä laulun- ja soitannonopettajan tutkinnon.
[78] Jaakko Passinen, maanviljelijän poika Kauhavalta, synt. 1852,
harjotti lauluopintoja Tukholmassa vuosina 1875-76 ja 1877-78.
[79] Palacky, "böhmiläisen historiankirjoituksen isä", tsekkiläisen
kansallisliikkeen perustaja, se on tsekkiläisten Snellman.
[80] Kuinka ääretön suomenkielen halveksiminen tähän aikaan ja tässä
tilaisuudessa oli, näkee siitä vastalauseesta, jonka 137 kansalaista
maamme eri osista julkaisivat U. S:ssa 19 p. heinäk. Siitä seuraava
ote: "Kun Suomen valtio suurella raha-avulla otti osaa tähän toimeen,
oltiin vakuutettuna, että siitä syntyisi täydellisesti kansallinen
näyttely, joka ulkomaalaisten silmissä nostaisi kansallisen arvomme ja
kohottaisi oman luottamuksen itseemme."
"Vaan vakuutuksessamme olemme pettyneet, toivomme eivät toteutuneet.
Kohta kun kuulimme kertomuksen näyttelyn avaamisesta, muuttuikin
jo mielemme raskaaksi, koska tämä julkinen toimi oli niin
vieraanmuotoinen, kuin ei se olisi Suomessa tapahtunutkaan; ei
sanaakaan suomenkieltä siinä lausuttu. Tämä raskas mieli on muuttunut
katkeraksi harmiksi, kun itse olemme käyneet näyttelyä katsomassa.
Kaiken mitä suomenkieleen tulee olemme nähneet niin laiminlyödyksi,
että hämmästyksellä kysymme, onko tämä ollenkaan suomalaisia varten
toimeenpantu. Vaikka kyllä sanomalehdissä ilmoitetaan, että
suomenkielisiä luetteloita saa näyttelyhuoneen ovella ostaa, ei niitä
kuitenkaan ole olemassa! Tämä puute tulee vielä tuntuvammaksi sen
kautta, että suurin osa näyttäjistä ei ole näyttelyesineillensä pannut
ilmoituksia maan molemmilla kielillä. Toimikunta näet on heittänyt
tämän tärkeän asian näiden omaan mielivaltaan eikä ole sitten pitänyt
huolta heidän harhauksensa oikaisemisesta. Onnenkauppaa on sekin, jos
näyttelyhuoneessa olevilta palvelijoilta voi saada suomalaista
vastausta kysymyksiin. Seuraus tästä on että suuren suuri joukko
kansalaisia, jotka ovat käyneet tässä Suomen pääkaupunkiin
toimeenpannussa näyttelyssä, ei ole monesta näyttelyesineestä voinut
saada minkäänlaista selkoa ja toisista taas on saanut aivan hämäriä
tietoja. Näistä kävijöistä ovat useimmat joko omilla varoillaan tai
kuntien kustannuksella tehneet pitkän matkan, joka on heiltä mennyt
melkein aivan hukkaan. Sen vaan ovat huomanneet, että se kieli, joka
kansan varsinaisena kielenä pitäisi olla etupäässä, melkein kaikkialla
on sysätty syrjään."
"Tätä nähdessämme saattaa meitä kansallistuntomme häpeämään
ulkomaalaisten ja itsemme edessä." -- --
Samaan aikaan väiteltiin sanomissa siitä, olivatko junankuljettajat,
vaikka osasivatkin suomea, velvolliset vastaamaan kysymyksiin, joita
matkustajat tekivät tällä kielellä. Eräälle matkustajalle, jolle muuan
junankuljettaja oli kieltäytynyt vastaamasta suomeksi, oli kaksi
asemapäällikköäkin sanoneet, että junankuljettaja oli oikeassa! --
Olemme maininneet nämä seikat, koska ne räikeässä kuvaavaisuudessaan
tekevät sangen ymmärrettäväksi, että ruotsinmieliset halveksivat
suomalaisia teatteriharrastuksia. Mahtoihan heistä olla mielettömintä
maailmassa vaatia suomenkielelle oikeuksia _taiteen_ alalla, kun ei
sillä ollut mitään oikeuksia käytännöllisessä elämässä.
[81] Bergbomin kirjoittamasta välikirjan alustelmasta näkyy, että
Hrimalyn tuli toimia yhdessä ja vaihdellen Achtén kanssa. Kumminkin
lienee edellisen kanssa sopimus tehty jälkimäisen tietämättä, ja tästä
Achté -- syystäkin -- loukkaantui ja se taasen aiheutti, että
taiteilijapari Achtén ja oopperan väli rikkoontui taikka höltyi.
Käytettävänä olevat kirjeet eivät asiasta anna muita tietoja kuin mitä
jo ennen on mainittu (kts. siv. 198, muist.), että nimittäin Jaromir
Hrimaly se oli joka suositteli veljeänsä Bergbomille.
[82] Illan tulot tekivät 2,906 markkaa!
[83] Koska meillä yksityisessä kirjeessä (Wahlströmiltä tekijälle) on
seikkaperäisempi esitys keisarillisten teatterissa käynneistä, otamme
sen tähän:
"Vehkeiltiin voimien takaa. Sveesit tahtoivat saada keisarin luokseen,
me samoin. Valtuusto esiintyi välittäjänä. Sen ehdotus yhteisestä
juhlanäytännöstä herätti kuitenkin vaikeuksia ruotsalaisen johtokunnan
puolella. Vihdoin selveni että kummankin teatterin oli esiintyminen
itsenäisesti. Mutta kuinka saada keisarilliset Arkadiaan? siinä
kysymys. Adlerberg, valtuusto y.m. olivat ruotsalaisen teatterin
puolella. Meillä ei ollut ketään, siksi kun muistettiin rva Karamsin.
Nti Emilie meni hänen luokseen ja puhui tähän tapaan: 'Te olette maamme
ylhäisin nainen, seisotte lähellä valtaistuinta, olette nainen, jota
H. M:nsa kuuntelee, ottakaa kotimainen taide käsiinne ja esitelkää
suomalainen ooppera hänelle ja hänen korkealle perheelleen.' Vanha
rouva ihastui ja teki voitavansa. Kumminkaan keisari ei kunnioittanut
meitä käynnillään, niinkuin sanomista tiedät. Hän oli kyllä luvannut
tulla, mutta sähkösanoma pakotti hänet palaamaan Pietariin, syystä kun
Odessassa tai Kiewissä sotilasmeteli oli syttynyt serbialaisten
hyväksi. Hallitsijan poika jäi kuitenkin eikä hän sitä katune. --
Olimme parhaimman mukaan valmistaneet Arkadian. Lämpiö oli koristettu
kasveilla ja matoilla sekä jätetty perintöruhtinaan käytettäväksi. Hän
tulee puolisonsa ja seurueensa kanssa; talon ja seurueen johtokunnat
frakissa ja valkoisissa huiveissa vastaanottamassa. Hän samoin kuin
hänen ylhäinen puolisonsa tervehtii ystävällisesti meitä kaikkia. He
lähestyvät aition ovea, jossa B. O. Schauman seisoo ja ojentaa
Dagmarille erinomaisen kauniin kukkavihon, lausuen: 'Suvaitkaa
vastaanottaa tämä kukkavihko kiitollisuuden ja ihailun osotteena siltä
osalta kansaa, joka puhuu suomenkieltä.' Kun he astuvat aitioon,
orkesteri virittää venäläisen kansallislaulun. Sen aikana kaikki
seisovat, jonka jälkeen hurraa kaikuu salongissa. Korkeat vieraat
kuuntelevat esityksiä jännitetyllä mielenkiinnolla; molemmat taputtavat
hyvin usein käsiään, jopa huutavat neljä kertaa bravo, bravo! --
Oltiin onnellisia ja kokoonnuttiin oopperakellariin juodakseen
perintöruhtinaan ja hänen puolisonsa malja -- Luonnollista on ettei
koomillisia piirteitä puuttunut. Niin esim. oli Dagmar unohtanut
jonkun päällysvaatteen jälkeensä. Vahtimestari otti sen ja sanoo
perintöruhtinaalle suomeksi murtaen: 'äta vass' s.o. tämä on teidän!"
[84] Kirjeessä 21 p:ltä toukok. oli K. A. Winterhjelm rouvansa puolesta
ehdottanut, että näyttelyn aikana toimeenpantaisiin suomalaisia
puhenäytäntöjäkin, joihin tämä ottaisi osaa. Ruotsalaisessa teatterissa
vieraili näet samaan aikaan Tukholman kunink. teatterin jäsenet
Fredriksson ja nti Åberg, ja rva Winterhjelm olisi mielellään
kilpaillut heidän kanssaan. Kun kirje saapui Helsinkiin, olivat
Bergbom-sisarukset ulkomailla, ja kun se tuli heidän käsiinsä, oli
liian myöhäistä ruveta muuttamaan valmiita suunnitelmia.
[85] Ennen mainitun (I, s. 141) Taavi Hahlin veli. Veljesten vanhemmat
olivat Mäntyharjun rovasti A. G. Hahl ja hänen vaimonsa Maria Fredrika
Tavaststjerna.
[86] Fredr. Cygnaeuksen tilauksesta nti Alma Engblom seuraavana talvena
maalasi Dunckerin muotokuvan, joka säilytetään Cygnaeuksen galleriassa.
[87] U. S:ssa (24/7) luettiin "Mikkeliläisen" allekirjoittama pätkä,
jossa sanotaan Mikkelissä niin suositun näyttämötaidetta, että hyvästi
viihdyttiin teatterissa, vaikka oli "niin vari, että muutamat
heikkoluontoiset pyörtyivät". Samassa moititaan Jeppeä huonona ja
vanhentuneena kappaleena sekä sitä että annettiin vain 10 eikä 12
näytäntöä, mikä muka oli Vilhon syy. -- Kun seurue lähti Mikkelistä,
jäi Kallio sinne, ja Vilho kirjoittaa myöhemmin kuulleensa, että tämä
olisi aikaansaanut hyökkäyksen häntä kohtaan.
[88] Tarkoittaa tietysti niitä perin kohtuuttomia ja kaikkea
ymmärtämystä ja myötätuntoisuutta puuttuvia arvosteluja, joilla
A. Ahlqvist sekä suomen- että ruotsinkielellä oli ahdistanut Kiveä.
[89] Kirjailija Martti Vuori.
[90] Nti Ingeborg (Inga) Malmström, 18-vuotias, oli pastori K. R.
Malmströmin ja nti Hélène Conradi, 17-vuotias, merikapteeni J. J.
Conradin tytär.
[91] Tahtoisin näyttää sinulle kaikki mitä sisässäni on, mutta kohtalo
ei sitä salli!
[92] Kuvaavaa ajalle on että uusmaalainen osakunta julkisesti ilmoitti
paheksuvansa mielenosotusta, samalla saattaen yleisön tietoon ettei
kukaan sen jäsen ollut ottanut siihen osaa(!) -- Sitä ennen oli saman
osakunnan klubissa eräs sen jäsen ja kuuluisa taiteilija maalannut
irvikuvan Ekmanin taulusta "Väinämöisen laulu", varustaen maalauksessa
kuvatut haamut tunnettujen Suomalaisen teatterin ja oopperan jäsenten
kasvoilla. Tätä irvikuvaa näyteltiin laulaessa tilapäistä
runosepustusta, josta ainestemme joukossa on kaksi toisintoa --
kumpanenkin sitä laatua ettei painattamista voi ajatellakaan.
[93] Nti Amanda Carlsson oli Helsingistä kotoisin, työmiehen tytär.
[94] Näytännössä tapahtui pieni onnettomuus, joka ei kuitenkaan
häirinnyt tunnelmaa. Kun Navrátil silmät sidottuina astui alas
näyttämön perällä olevia portaita, nämä sortuivat maahan. Sentähden
täytyi hetkeksi laskea esirippu. -- Joku leikinlaskija sanoi tämän
johdosta, että Suomalainen teatteri nähtävästi tarvitsee parempaa
aineellista kannatusta.
[95] Kirjoitus on Morgonbladetissa merkitty tähdellä *, samalla
merkillä kuin muut tämän ajan arvostelut oopperanäytännöistä. Näiden
tekijä oli Snellmanin poika, silloinen filos.-maisteri (nyk.
esittelijäsihteeri) J. L. Snellman. Tekijä tahtoi pysyä salassa,
vaikkei se kokonaan onnistunut. B. O. Schauman, joka oli suomalaisen
teatterin innokkaimpia ystäviä ja rva Achtén taiteen ihailijoita,
ihastui niin Snellmanin kirjoitukseen, että hän painatti sen erikseen
lahjottaakseen siitä kappaleita tuttavilleen. Nyt se tavataan
painettuna J. V. Snellmanin kootuissa teoksissakin (Saml. Arb. IX
s. 151).
[96] Esimerkkinä mainitsemme, että toisessa näitä konsertteja Ida
Basilier lauloi aarian Traviatasta ja ruotsalaisen kansanlaulun "Klara
stjärnor", jota itse säesti y.m., Naëmi Ingman aarian Robert
Paholaisesta, Bruno Holm kavatiinan Tsaari työmiehenä oopperasta,
Jaakko Passinen romanssin Fra Diavolosta, Nti Basilier ja Passinen
Misererekohtauksen Trubadurista. Hrimaly oli säestäjä.
[97] Rainer Vuorio (Forsberg), nimismiehen poika Leppävirran pitäjästä,
synt. 1856, ylioppilas.
[98] Valitettavasti tämä arvostelu ei ollut ainoastaan ensimäinen vaan
viimeinenkin siinä lehdessä. Pari päivää myöhemmin tuomittiin näet
Golos kahden kuukauden vaitioloon!
[99] Kohta sen jälkeen kun tämä arvostelu oli julkaistu
aikakauskirjassa, kohtasi sitä senssuurin puolelta samanlainen
rangaistus kuin ennen Golosta. Hra Golovin ei kumminkaan hämmästynyt;
hän kirjoitti vielä kolmannen arvostelun, joka painettiin
aikakauskirjaan Sewernaja Swjäsda.
[100] Tietysti oli muitakin syitä, miksi erittäin ruotsalainen yleisö
lakkasi käymästä Arkadiassa. Mainitsemme vain Yölepakko-jutun (kts.
ylemp. s. 287). Jalava lausuu muistoonpanoissaan, että pääkaupungin
ruotsinkiihkoinen yleisö Yölepakko-jutun jälkeen "melkein tykkänään
lakkasi käymästä Suomalaisessa oopperassa, vaikka siellä esitettiin
kappaleita semmoisia kuin Hugenotit, Taikahuilu, Fidelio y.m. Sitä
vastoin voitiin esim. Matami Angotin tytärtä Uudessa teatterissa antaa
enemmän kuin 25 kertaa eli, niinkuin Hbl. sanoi, Helsingin yleisö
vietti hopeahäitään Matami Angotin tyttären kanssa."
[101] Tarkoittaa nti Elfvingin tekemiä paperikukkia, joita käytettiin
koristustarpeisiin.
[102] Kirjoitus on osa pitemmästä sarjasta, jossa kuvataan
suomalaisuuden kehitystä kymmenen vuoden kuluessa. Nimimerkkiä
ei ole, mutta maisteri O. W. Forsman, joka vuonna 1877 oli lehden
päätoimittaja, on hyväntahtoisesti ilmoittanut, että tekijä oli
E. G. Palmén.
[103] Luultavasti tarkoitetaan tällä sitä poikamaisuutta, josta olemme
kertoneet I. s. 273 (muist.) ja joka tapahtui _ennen_ suomalaisen
näyttämön perustamista.
[104] Samaan aikaan kun venäläisten vuokrasopimus Arkadian entisten
omistajain kanssa oli loppunut, alettiin rakentaa venäläistä teatteria
Boulevardin varrella.
[105] Morgonbladet, joka myöskin painatti kirjoituksen, liitti tähän
kohtaan seuraavan muistutuksen: Tässä täytyy meidän esittää
vastalauseemme tekijän meidän mielestämme aivan väärää syytöstä
vastaan. Vihollismielisyyden ylläpitämiseen ei suinkaan
sanomalehdistöllä ole pääsyy, vaan erinäisillä syrjäkunnilla
(kotterier) yleisössä.
[106] Ruotsalaisessa lehdessä Nya Dagligt Allehanda (1/5) Emil von
Qvanten arvostelee ankarasti "Yölepakkoa", joka keväällä oli esitetty
Tukholman Pienemmässä teatterissa. Sen johdosta hän myöskin koskettelee
teatterirettelöitä Helsingissä. Hän asettuu ehdottomasti meidän
ruotsinmielisten teatteripolitiikkaa vastaan, moittii sen
offenbachinsekaista ohjelmistoa ja vihamielisyyttä suomalaista oopperaa
kohtaan sekä ennustaa samoin kuin Topelius, että kolmas tulee ja ottaa
kaikki haltuunsa. Siten syntyy sovinto! -- Myöskin Aftonbladetissa
julaistiin tähän aikaan kirjoitus "Kultuuritaistelusta Suomessa", jossa
kerrotaan teatterikilpailusta. Järkevä kirjoittaja, joka käyttää
valtiopäivä-asiakirjoja y.m. lähteenään, ei hyväksy ruotsinmielisten
menettelyä ja ennustaa: jos ruotsalaisen sivistyksen edustajia vastaan
syvä vastenmielisyys ja epäluulo leviää, ei se voi olla vaikuttamatta
niihin ystävällisiin suhteisiin, jotka tähän saakka ovat vallinneet
Ruotsin ja Suomen välillä.
[108] Nämä olivat pöytäkirjan mukaan: "Ruukinpatruuna A. Ahlström,
kauppias R. Rissanen, maisteri E. Avellan, maanviljelijä H. Jaatinen,
varatuomari E. Boehm, maisterit V. Löfgren ja K. Elmgren, lehtorit J.
Krohn ja A. Streng, kamreeri A. V. Helander, maisteri J. Ekroos,
eversti A. Järnefelt, majuri F. Cajander, kamreeri O. Avellan,
professori Th. Rein, kauppias R. Lukander, tohtori Jaakko Forsman,
kamreeri A. Tavaststjerna, vapaaherrat J. ja G. A. Gripenberg, tohtori
K. F. Ignatius, professori Yrjö Koskinen, maisterit A. Boehm, O. W.
Forsman ja C. W. Churherg, reviisori K. F. Wahlström, maisteri A.
Almberg, lakitieteen kandidaatti W. Eneberg, maisteri O. Lilius,
professori O. Donner, varatuomari G. Liukkonen, maisteri L. Neovius,
lehtori B. F. Godenhjelm, luutnantti H. Liikanen, maisteri T. Hahl ja
kirjanhoitaja J. Enlund." -- Puheenjohtajana toimi Almberg ja
pöytäkirjan teki E. Boehm.
[109] Kirje on Aug. Hagmanilta tekijälle. Se alkaa katsauksella
suomalaisuuden asemaan 1877 vuoden valtiopäivillä ja on esityksen
mottona Edvin Avellanin edellisenä iltana lausumat sanat: Omnia ruunt
in pejus. Kaikki kuvataan yhtä synkästi kuin teatteriasiat tekstissä.
Kieltämättä asiat olivatkin huonolla kannalla, mutta kentiesi ansaitsee
mainita, että kirjoittaja tähän aikaan yksityisistäkin syistä oli
sangen synkkämielinen.
[110] Tositeossa Wahlström lähinnä seuraavina vuosina oli
rahastonhoitajana.
[111] Emilie oli kesäkuulla käynyt Turussa ja sieltä tultuaan jonkun
ajan maannut sairaana.
[112] Heinäkuun 9. p. apteekissa alkanut tulipalo hävitti kokonaan
kolme taloa ja vahingoitti kahta.
[113] Hilda Braxén, synt. Oulussa, nimismiehen tytär, oli tullut
19-vuotiaana syyskuulla 1876.
[114] V.t. lyseon lehtori, maisteri Hugo Ingelius. Muutoin toimi,
Nervanderin tiedonannon mukaan, Å. P:n soitannonarvostelijana
poliisikonttorin sihteeri, taitava urkujen soittaja, Emil Wahlman.
[115] Valitettavasti nti Conradi kivuloisuuden tähden ei enää voinut
seurata oopperaa Helsinkiin, vaan erosi siitä.
[116] Lukuunottamatta kahta Alin pakinaa ja tekstissä mainittua
muistutusta Å. U. ei muuta sisältänyt oopperasta kuin silloin tällöin
tiedon: "Tänään esitetään" se ja se ooppera.
[117] Kuinka ruotsalaiset lehdet Helsingissä ja Turussa olivat
samanmielisiä, huomaa siitä, että H. D. ei maininnut sanallakaan
oopperan takaisin tulosta ja ensi näytännöstä. Vasta seuraavana päivänä
arvostelija (se on tavallinen reportteri), kuultuaan _yhden_ näytöksen,
kertoi että näytäntö oli annettu ja käynyt epätasaisesti ja osottanut
hätäistä harjotusta -- vaikka tositeossa Martha sinä iltana oli sujunut
erinomaisen hyvin.
[118] Kuinka puoluetunteet olivat herkät, todistaa se, että A. Schauman
olisi ottanut osaa rahankeräykseen kaularengasta varten, jos siihen
olisi kaiverrettu "suomalaisen _taiteen_ ystäviltä", mutta kun
kirjoitettiin _"oopperan"_, niin hän ei voinut olla mukana!
[119] Aikomus oli kyllä ollut Porista lähteä Ouluun, mutta kun sieltä
saatiin tieto että seurahuoneen sali oli vuokrattavana vasta elokuun
keskivaiheilta, jäi matka kokonaan tekemättä.
[120] John Eliel Cajanus, synt. 1851, ylioppilas v:lta 1869, oli V.
Cajanuksen nuorempi veli, joka 1870 esiintyi Jeanina Jeannetten häissä.
[121] Kirjeistä Bergbomille saadaan tietää, että Corsi, Dami ja Cotagni
avustivat Holmia hänen tutkiessaan Don Juanin osaa.
[122] Että hallitus oli närkästynyt Ruotsalaisen teatterin ystäviin, ei
ole kumma, sillä muun muassa Borgåbladetissa lausuttiin julkisesti ilo
siitä, kuinka hallituksen tekemä fusiooniehdotus oli kumottu _"hyvin
mietityllä tempulla"_ (med ett välberäknadt schackdrag).
[123] Kirje päiväämätön, mutta nähtävästi kesäkuun viime päiviltä.
[124] Aie jäi toteuttamatta, luultavasti sentähden että Bergbomin
Parisissa olo tuli paljoa lyhemmäksi kuin hän oli toivonut.
[125] Kirjeessä nti Elfvingille (25/7) Emilie kertoo asian ja
mainittuaan "kunnon Ahlströmin" ystävällisen kirjeen hän lisää: "Olin
niin liikutettu, että suorastaan aloin itkeä."
[126] Kolme kuukautta myöhemmin rva Seebach yhtä lämpimästi lausui
saaneensa Suomesta oppilaan, jonka "sielussa hän oli tavannut muutamia
omia jänteitään ja joka oli niin herättänyt hänen mielenkiintoansa,
että hän nautinnolla haki esiin ja kehitti hänessä piilevät idut".
[127] _Elias Kahra_, synt. 1857 Alavudella, lukkarin poika, kansakoulun
käynyt ja sitten soitantoa harjottanut Helsingissä, tuli jo 1875
syksyllä oopperaan, jossa suoritti pikku osia [Masetto Don Juanissa,
Tuomari Marthassa, Wagner Faustissa, Notario Unissakävijässä, Notario
Don Pasqualessa]; sitten puheosastonkin jäsen.
[128] _Anton Kivinen_ (Franck), synt. 1858, kauppiaan poika Porista,
käynyt kotikaupungin koulussa. Tuli tammikuulla 1878, mutta meni
keväällä 1882 Helsingin ruotsalaiseen teatteriin; sittemmin hän vielä
pari kertaa on ollut Suomalaisen teatterin jäsen.
[129] Kuinka intohimoinen kateus hiipi tämän innostuksen takana --
siitä pieni esimerkki. Resetti-illan jälkeen sai nti Synnerberg erään
rouvan ja neiden (Helsingin parasta "kermaa" -- nimet jääkööt
muistiinpanoihin tomuttumaan) laatiman kirjeen, jossa häntä kehotettiin
menemään kiittämään rva Karamsinia kultakoristeesta, jonka tämä muka
oli hänelle antanut. "Hakekaa suomalaisessa teatterissa, kyllä se
sieltä löytyy." Kun laulajatar meni rva Karamsinin luokse, tämä sanoi
ei mitään lahjottaneensa!
[130] Sopimus nti Fohströmin palkkiosta tehtiin vasta 22 p. jouluk.
Silloin Almberg ja Wahlström kävivät asiaa varten hänen kodissaan.
Laulajatar osotti heidät isänsä ja Augusta sisarensa luokse ja näiden
kanssa sovittiin, että nti Fohström saisi 13,000 markkaa 25:stä
näytännöstä. Jos hän laulaisi useammin, maksettaisiin siitä erikseen.
Laulajatar sitoutui olemaan "tänä ja tulevana näytäntövuonna"
laulamatta missään muussa Helsingin teatterissa kuin Suomalaisessa.
[131] Oikeudesta esittää ooppera maksettiin tekijäpalkkiota 300 ja
kustantajalle Parisissa, Choudens père et fils, nuottien lainaksi
saannista 800 frangia.
[132] Oopperain nimet ovat painetut kursiivilla silloin kun ne ensi
kerran esitettiin, numero nimen jälkeen sanoo kuinka monta kertaa
ooppera kunakin vuonna annettiin; numero sulkumerkkien välissä
tarkoittaa että ainoastaan suurempia tai pienempiä osia oopperasta
suoritettiin.
[133] Paitse Jeannetten häitten tekstiä ilmestyivät seuraavien
oopperain sanat painettuina eri vihkosina: Trubaduri, Lucia, Norma, Fra
Diavolo, Alessandro Stradella, Lucrezia Borgia, Faust, Fidelio,
Hugenotit, Taikahuilu ja Don Juan. Jeannetten häitten suomentaja oli A.
Rahkonen; toiset olivat A. Törneroosin (Tuokko) kääntämiä, joka sitä
paitse lienee suomentanut useimmat painamattomatkin.