Pois luotain parvet ystäväin,
pois, kauas kupeiltani,
kun kohotan ma kilpeäin,
kun tartun kalpahani!
Akilles taiston haastantaan
ei kulje käsityksin,
hän yksin kohtaa vaarojaan
ja kohtaa voiton yksin.
Pois kädet armaat kaulastain,
kun sydämeni palaa!
Nyt lyödä juonet jumalain
mun sydämeni halaa.
Nyt koko Troija tulla saa
ja jumal-mahdit kateet.
Mun kilvestäni kimpoaa
pois säilät, nuolisateet.
Ja vaikka tanterelle jään,
kun täyttyy arpa elon,
mun sydämeeni, sisimpään
ei lyöty haavaa pelon.
Ma uhmaan yötä Orkuksen
ja kateen silmän taikaa,
ma lemmin Moiraa mainehen
ja kuolon yhtäaikaa!