Vaikk' eessäin vaipuis' nyyhkyttäen
He polvilleen, en taipuisi en.
Se mieltäni ei tule horjuttamaan
(Tyynelle:) Mars kotiin vaan!
PUMMI (laulun jälkeen): En anna myönnytystäni en, en!
VIHTORIIN. Miksi ette?
PUMMI. Hän on minua narrannut eikä hän vaimoa voi elättää.
VIHTORIIN. No, mitä siihen tulee, että hän on pitänyt meitä narrina,
niin se osoittaa, että hänellä on fiksu pää ja sehän on miehen
parhaimpia ominaisuuksia, ja vaimonsa hän kyllä tulee kunnollisesti
elättämään, siitä minä vastaan. Sillä, niinkuin jo sanoin, ovat asiani
paljon muuttuneet. Kaupungissa on juuri perustettu suuri yhtiö, minä
tulen yhdeksi johtajaksi ja Kalle saa siellä hyvän paikan
konttoristina.
KALLE. Onko se mahdollista! Kuinka minä voin teitä kiittää!
TYYNE. Mikä onni!
VIHTORIIN. Ja jos setä vielä tekee vaikeuksia, niin saan
ilmoittaa, että panen koko tämän kauniin historian sanomalehtiin
päällekirjoituksella: Se uljas Pummi. Se tulee kuulumaan pulskalta,
vai mitä?
PUMMI. Sinä uskaltaisit!
VIHTORIIN. Miks'en?
PUMMI. Mutta minä vien sinut oikeuteen.
VIHTORIIN. Valitettavasti on todistajia.
TYYNE. Ei setää panna sanomiin.
VIHTORIIN. Kylläh! Aivan varmaan! Mutta jos suostutte, tarjoon
herrasväelle parhaimman päivällisen, minkä kievarin muori voi
valmistaa. Ja sitten juodaan vasta-kihlattujen malja ja unhoitamme koko
tämän ikävän jutun. No?
PUMMI. Hm! Sanomalehtiin -- --. Se on hävytöntä -- --!
VIHTORIIN. Siis suostutte?
PUMMI. Elähän nyt kiirehdi -- annappas, kun minä mietin --.
VIHTORIIN. Kas nyt on oikea ääni kellossa! Sitähän minäkin,
että -- --.
PUMMI (ärjäsee): En minä mitään ole sanonut!
VIHTORIIN. Kyllä minä ymmärrän puoleksikin laulettua laulua.
(Tällä välillä on tiuku soinut pari kertaa ja muutamia
henkilöitä, Siltavouti heidän joukossaan, saapunut puotiin).
VIHTORIIN. Mutta, kas, kun en ole huomannutkaan, että sinne näkyy
tulleen ostajia puotiin! Onhan siellä itse kanttorskakin. No, tämäpä
oli oivallinen sattuma! -- Hyvä herrasväki! Saanko pyytää teitä
astumaan tänne sisään vähäsen. Minulla olisi jotain teille
ilmoitettavaa.
OSTAJAT (pari naista ja pari miestä): Päivää, herra kauppias! Päivää,
herra vallesmanni! Päivää!
VIHTORIIN. Minä vain tahtoisin kertoa teille pienen hauskan uutisen.
Olkaat hyvät, onnitelkaa tätä nuorta vasta-kihlattua paria! Eläköön
Kalle ja Tyyne! Eläköön!
PUMMI. Se ei ole totta -- -- minä en ole -- --.
VIHTORIIN. Niin, ei ollut aikomus sitä niin pian julkaista, mutta kun
siihen nyt on niin sopiva tilaisuus, niin -- --. Eläköön!
OSTAJAT. Eläköön! Sepä nyt hauskaa -- Sitähän me ajattelimmekin --
paljon onnea -- pitkää ikää -- --!
PUMMI (jäykästi): Ei maksa vaivaa, ei maksa vaivaa -- --.
TYYNE. Ethän sinä ole hyvin äkäinen meille, setä?
PUMMI (ärjäsee): Elkää puhuko minulle! Ja menkää naimisiin vaikka heti
paikalla, että pääsen teitä näkemästä!
KALLE ja TYYNE. Kiitos, kiitos!
VIHTORIIN. Ja kaapin saatte minulta häälahjaksi.
Laulu n:o 5. Loppukööri.
Sävel: Fredmanin epistola »Solen glimmar blank och trind.»
OSTAJAT ja VIHTORIIN.
Teitä näin nyt yhtyen
Saamme onnitella,
Lemmestänne iloiten
Teille toivotella:
Elämänne tulvillaan
Olkoon nyt ja ainiaan
Rauhaa rakkautta vaan -- --!
(kumartavat)
Saamme onnitella!