Täss' on se mahtava Pummi, mahtava Pummi, mahtava
Pummi, aina pelvoton,
Niin, aina pelvoton.
Kaikk' kansa minua pokkaa, niiaa ja pokkaa, pokkaa ja
niiaa, niinkuin oikein on,
Niin, niinkuin oikein on.
En vierellä kuvernöörin e'es jää varjohon.
Täss' on se mahtava Pummi, mahtava Pummi, mahtava
Pummi aina pelvoton.
Ja kaikki rosvot ja varkaat, rosvot ja varkaat, rosvot ja
varkaat yks' kaks' vangitsen,
Niin, yks' kaks' vangitsen.
Yöt, päivät heitä ma nuuskin, heitä ma nuuskin, heitä
ma nuuskin, koskaan uuvu en,
Niin, koskaan uuvu en.
Ja keittäjät viinan talteen vien kuin huviksen:
Ja kaikki rosvot jne.
Sen vuoksi pääsiäislahjaks, pääsiäislahjaks, pääsiäis-
lahjaks sain tään tähtösen.
Niin, sain tään tähtösen.
Niin, tässä on stanislafka, on stanislafka, on stanislafka,
josta ylpeilen,
Niin, josta ylpeilen.
Ei palkatta koskaan jää mies virkaintoinen.
Sen vuoks' jne.
PUMMI. No, löydättekö sieltä avainta.
KALLE. Kyllä, tässä se nyt on.
PUMMI. No, samapa se. Olkoon menneeksi sitten. Sitä parempihan se
onkin, niin saadaan samassa kirjoittaa ylös, mitä siellä on sisällä.
Mutta passaakohan se? (Ottaa pois sinetin.) Antakaa se tänne.
KALLE. Niin, avain -- --.
PUMMI. No!
KALLE. En -- en tiedä varmaan, jos se oikein sopii -- --.
PUMMI. Antakaa tänne vaan, niin koetetaan.
KALLE. Kyllä minä itsekin -- (Koettaa avainta.) Kovassa näkyy olevan.
Mutta ehkä vallesmanni on hyvä ja istuu sill'aikaa, kun minä -- --.
PUMMI. Istua! Mitä varten?
KALLE. Se ehkä silloin onnistuu minulta paremmin -- --.
PUMMI. Mitä joutavata! No, aukeaako se vai ei?
KALLE. Ei -- eihän se siltä tunnu.
PUMMI. No, semmoisia tyhmyyksiä! Sitähän minä ajattelinkin! Nyt minulla
taas on uusi vaiva. Missä sinetti?