Henrik: "Kuten kuningas Eerik on jo sinulle puhunut, pitää sinun heti
vesien auettua lähteä Suomeen viemään Lallille sanaa ristijoukon
saapumisesta. Sinä olet ainoa suomenkieltä osaava täällä ja sinä olet
ainoa, jota ei Lalli kohtele pahasti."
Maria: "Säästä minua, isä Henrik! Lalli on kyllä hyvä, väliin oikein
helläkin, mutta hän on niin hirveän kiivas ja äkkipikainen, että voi
lyödä minut vaikka kuoliaaksi, kun kuulee, millä asioilla kuljen.
Ja Valkeata Kristusta vihaa hän veriin asti, niinkuin kaikki Saaren
sankarit ovat tehneet. — En, minä en uskalla lähteä Lallin luo."
Henrik: "Älä unohda, että tämä on Jumalan asia. Jumala sinua käskee
lähtemään tälle matkalle, ja Hän voi sinua varjella kaikessa. Mutta jos
niinkin sattuu, että kuolema sinut kohtaa, silloin vievät pyhät enkelit
sielusi kiirastulen ohi taivaan ihanuuteen, ja Kristus itse ojentaa
sinulle marttyyrikruunun palkinnoksi. Maria, Jumala sinua käskee. Älä
vastusta Hänen tahtoaan!"
Maria: "Rakas isä Henrik, vaikealta tuntuu lähteminen. Mutta koska se
on Jumalan tahto, niin lähden."