Poika lauloi ihmeellisen laulun sielun matkasta. Ensin vajoaa sielu
suuren pimeyden syliin, ja naristen aukeaa Helheimin portti. Nyt kulkee
sielu Gjallar-sillan yli, ja molemmin puolin nostavat hirviöt uhmaillen
päätään. Sitten tullaan Kvalheimiin, tuskien kotiin. Siellä ne, jotka
ovat riistäneet köyhiltä, kantavat lyijyvaippaa. Myrkylliset käärmeet
pistävät varkaita, ja tuonelan korpit ahdistelevat valehtelijoita.
Mutta jos sielu on ollut hyvä, saa hän jättää tämän tuskien kodin ja
kiiruhtaa edelleen valon valtakuntaan, jossa pyhät neidot pesevät hänet
synneistä puhtaaksi.
"Sinun laulusi on ihmeellinen", sanoi Henrik. "Mistä olet sen oppinut?"