Henrik kulki kuin unessa. Tämä oli ihmeellistä, ylen ihmeellistä.
Kirjoja, kirjoja ja taas kirjoja. Vaikka lukisi sata vuotta, ei konsana
lopu kirjat Yorkin tuomiokirkon suuresta kirjastosta. Kun Henrik
lausui ihastuksensa opettajalleen, vanhalle munkille, sanoi tämä:
"Niin katsos, tämän kirjaston ja koulun perusti piispa Egbert jo neljä
vuosisataa sitten. Hän hankki elinaikanaan tähän kirjastoon kaiken,
mitä Roomalla oli, kaiken ihanan, mitä Kreikanmaa oli latinalaisille
antanut ja kaiken, mitä hebrealaiskansa oli korkeudesta saanut. Ja
vuosien vieriessä on kirjastomme yhä kasvanut. Olen itse opiskellut
Canterburyssä, Parisissa ja Bolognassa, mutta en missään ole nähnyt
tällaista kirjastoa. — Poikani, älä yritäkään ahmia kaikkia. Parempi,
että luet vähän, mutta hyvin. Olen ajatellut, että nyt ensin lukisit
tämän Orosiuksen maailman historian ja sitten Bedan kirkkohistorian."