Vigdis Gunnarintytär jäi asumaan Bergiin. Hän antoi haudata Ljot
Gissurinpojan pystyttämänsä kirkon viereen ja eli kymmenen vuotta
sen jälkeen. Hän asui yksin, erillään muista ihmisistä, mutta hänen
viimeisenä elinvuotenaan tuli Ingeborg Illugentytär hänen luokseen ja
viipyi Bergissä hänen kuolemaansa asti. Olav ja Ingeborg saivat periä
Vadinin, tämä oli hänen tahtonsa, mutta heidän piti antaa se takaisin
Ulvarille, jos tämä tuli takaisin, taikka hänen rintaperillisilleen,
jos sellaisia ilmaantuisi.
Mutta Ulvar Ljotinpojasta ei tullut mitään tietoa Aaslon seudulle, ja
koska hän ei tullut takaisin, kuten oli luvannut äidilleen, jos eloon
jäisi, arvellaan hänen kuolleen jossakin maailmalla. Ulv ja Ingeborg
saivat siis pitää Vadinin, ja he antoivat runsaita lahjoja sekä sille
kirkolle, joka rakennettiin kivestä Frysja-joen partaalle, tulipalon
tuhottua puisen kirkon, kuin myös kivikirkolle, joka rakennettiin
Storvandetin pohjoispuolelle. Tämä jälkimmäinen kirkko vihittiin
pyhälle Margaretalle, ja laaksoa on sen jälkeen kutsuttu Margaretan
laaksoksi. Tämän kirkon mullassa lepää Vigdis Gunnarintytär.