Amiraali noudatti edelleenkin läntistä suuntaansa; edettiin
kaksikymmentäkolme meripenikulmaa. Tänään auringon noustessa karaveli
_Niña_, joka pikapurjehtijana oli toisten edellä (vaikkakin kaikki
kolme purjehtivat niin kovaa kuin pääsivät nähdäkseen ensiksi maan ja
voittaakseen siten sen palkinnon, jonka majesteetit olivat luvanneet
sille, joka ensin näkee maata), kohotti lipun mastopuuhun ja laukaisi
lombardan (laivakanuunan) merkiksi siitä, että he havaitsivat maata,
kuten amiraali oli käskenytkin. Samoin hän oli käskenyt, että auringon
nousun ja laskun aikaan molempien muiden laivojen tuli pysytellä hänen
läheisyydessään, koska näinä ajankohtina, missä usva sallii,
näkyväisyys on laajin. Mutta kun _Niñan_ miehistö iltaan mennessä ei
voinut näyttää kenellekään maata, jonka he luulivat nähneensä, ja kun
lisäksi paljon lintuja lensi pohjoisesta lounaaseen, mikä saattoi
otaksumaan, että ne lensivät yöpymään maihin taikka olivat lähestyvän
talven vuoksi, mikä näillä seuduin ei varmaankaan enää ollut kaukana,
muuttamassa sieltä pois, ja amiraalin tietämiin portugalilaiset saivat
kiittää enimpiä saarilöytöjään lintujen lennosta, hän suostui
luopumaan läntisestä kurssista ja ohjaamaan lounaiseen, päättäen
kulkea siihen suuntaan kaksi päivää. Tämä tapahtui tuntia ennen
auringonlaskua.