Toimittajan on onnistunut kiinnittää palvelukseensa monta etevää
kynänkäyttäjää, jonka johdosta lehti kykenee käsittelemään» — — (pitkä
luettelo kaikista hyvistä asioista, joilla lehti aikoi onnellistuttaa
lukijoitaan. Edelleen häilyvä kuvaus hengestä ja sävystä, johon lehteä
toimitettaisiin.)
Vihdoin lopuksi lihavilla kirjaimilla:
»Ensi numeroomme aiomme saada haastattelun _tukkukauppias, herra
Ole Bergiltä_. Herra Berg lausuu siinä mielipiteensä uudenaikaisen
sanomalehdistön tehtävistä ja toimista, kuin myös esittää näkökantansa
useista muista tähdellisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä.
»Emme epäile, ettei laajoissa piireissä mitä suurimmalla
mielenkiinnolla luettaisi tätä kaupunkimme etevimmän porvarin
haastattelua.
»Irtonumeroita à 10 äyriä saadaan seuraavilta kauppiailta: — — —»
Kun Berg luki tätä, niin hän huudahti:
»Hitto vieköön, onko mies tullut pähkä hulluksi?»
Modal, joka saapui juuri parhaaseen aikaan, sai kuulla pitkän
vuodatuksen, että oli aika tukkia tuon puolihullun de Beerin suu,
ennenkuin hän joutuisi kokonaan pois raiteiltaan. Pikku herrasmies
hieroi tyytyväisenä käsiään ja lupasi samana iltana »paljastaa»
huijauksen sekä julkaista painavan peruutuksen.
Paljastuksen lihavalla antikvalla painettu otsikko, joka ulottui yli
kolmen palstan, sai kaupungin kuohuksiin, kuten saattoi odottaakin.
Sinä iltana oli »Aviisi» loppuun myyty huolimatta huomattavasti
enennetystä painoksestaan.
Mutta jo seuraavana aamuna kaupunki sai uuden hämmästyksen aiheen.
Uudet tiedoksiannot, jotka eivät suuruuteensa ja asuunsa katsoen
vähääkään vääjänneet edeltäjilleen, ilmoittivat lakoonisesti yleisölle:
»Lukekaa!!!