Saamemäessä, sadun maassa
vaarat hohtaa hämärissä,
juosten joet kiiltää kultaa,
kiiltää ihmissydämissä.
Syntyi siellä pohjan piltti,
läksi poika pappilasta,
veressänsä kutsun kuuli,
joijut jättein tarinasta.
Mitä etsi pohjan poika,
mitä näki nuori mieli?
Näki Lapin laajat jängät,
missä kaartui pohjanpieli.
Henki hiihti erämaita
välimailla toden, tarun,
otti opin oppaaksensa,
näki kansan köyhänkarun.
Näki kaukokangastukset
tasankonsa taustan rakkaan,
mökit, linnat, maat ja meret
katseen tuijottaissa takkaan.
Näki kuninkaat ja kempit,
kestit, knaapit, sissit sorjat,
uhripuut ja pyhät lähteet,
pakanat ja lyödyt orjat.
Näki Suomen suuret sodat,
näki toivon, epäuskon,
näki vuosisatain vaiheet,
näki maansa aamuruskon.
Näki aaveet, sankarhaamut,
Suomen sodan kaikki kauhut,
piilopirtit, tyhjät talot,
kyläin päällä surman sauhut.
Kansoittaen maailmansa
kasvoi kansaan, heltyi huoliin,
iltapuhteet tempas työhön,
aatos ajan lapsipuoliin.
Pohjan piltti, pohjan poika,
Lapinkäyjä, tietoniekka,
Lapin vuolaat virrat kuohuu,
käsiin valuu kultahiekka.
Meill' on monta valon vuorta
pohjolassa, keski-yössä,
paljon kullanhuuhtojia,
meill' on monta miestä työssä.
Kivi meillä lyötiin leipään,
rahtu rautaa, vähän multaa,
jalokivet meiltä puuttuu,
Ivaloss' on meillä kultaa.
O.-kylässä 19.5.16.