Sa mistä, mestari, sanas sait,
sun jumalnuoles ja jousikaares!
Sä vuoret siirsit ja kauas katsoit,
mies, princeps inter pares!
Sä hengenruhtinas, uhmapäin
löit jättein kanssa sä jättipainin,
kun kääpiöt sinun otsaas tahras
yömerkein vainotun Kainin.
Ja valheen vanhojen jumalain
sä kaadoit marmoritekopylväät,
ja kivi leipääsi sulle suotiin,
sun kiros maas ja sen ylväät.
Sä iskit, iskuista kimmahtain
niin halkes mahtien musta muuri,
sä nousit, lankesit, nousit pystyyn,
sä lankeemuksessa suuri!
Nyt yksin seisot sä voimassas,
oot haavat saanut ja haavat jaannut,
sun väärin uhmasi valtavoiman
oot Kölinvuorilta saanut.
Sun pyhä pilkkasi salamoi,
kun kävi ukkonen yli maasi,
sun terve tahtosi nosti myrskyn,
yön muistomerkkejä kaasi.
Nyt yksin leimuat loistossas,
niin Luoja kohtalos kaaren sääsi,
nyt katse voittajan tyynnä tutkii,
kun päivä kruunasi pääsi.
Sun silmiis kaukana kangastaa
uus aika, uskosi kulta-aatto,
sun neros voittoa joukoin juhlii
vuossatain aatosten saatto!
H:linna. 21.1.09.