Nousivat hurtat hurmehen yöstä,
riistivät riistamme aitat ja puodit,
vangiksi veivät, työnsivät työstä,
lensivät rintaamme raivojen luodit.
Piilimme pelvossa arjesta arkeen,
lain luki lenkarit oman käden kärkeen,
hiipivät haaskaten, vaakamme veivät,
vuosien vaivat ja säästetyt leivät.
Otti ne lunnaita pakkoa käyttäin,
aittamme aarteet ja tahralla täyttäin
sotkivat suojamme, muuraiskekomme,
vääriksi mustaten työmme ja tekomme.
Tuhkasta nousivat muurimme pylväät,
uutta me luomme, on mielemme ylväät,
harjamme hirret me hohtohon nostimme,
Suomemme onnen me kalliisti ostimme.
Muuraiskansana lain lujan luomme,
kauppaa me käymme ja tuotteemme tuomme,
teljoilta laskemme laulaen laivamme,
alttiit on almumme, vaarat ja vaivamme.
Liehuvat lippumme vierailla mailla
sortajan vainojen viiriä vailla,
kauas on kantava kotoinen laine,
Suomemme suuruus, onni ja maine.
Nousevi nuorena hurmehen yöstä
rauhassa raunio tarmomme työstä,
ahtahan aikamme velkana siirtäen,
suureksi Suomemme pilvihin piirtäen.
Nousevi taas pyhän lain luja tunto,
ansion arvohon kulkevi kunto,
toisell' ei toisen riemuja riistetä,
turhista töistä ei kurjina kiistetä.
Väistyvi vainojen hirmuinen haamu,
koittavi kirkkaana kaikille aamu,
käy yli Suomen siunaten, sätehen
laskee se lunnaiksi kansamme kätehen.