Kevät niinkuin nuori neitsyt
alastonna arkaan poveen
kätkee kaihon kolkuttaissaan
Eedentarhan outoon oveen.
Niin on kesä niinkuin nainen,
antain lemmen lahjan parhaan
täysin rinnoin, vihrein viitoin
kiihkossaan käy ruusutarhaan.
Syksy niinkuin kelmee äiti
sairaan lapsen rintaan sulkee,
keltataudin tuskissansa
Eedenistä yöhön kulkee.
Talvi käy kuin harmaa leski,
etsii hautaa matkan päässä,
katsoo taakseen onnentarhaan,
silmän viime kyynel jäässä.