Nautitte, Naapurin, ilolla aina
elämän autuutta enendäin,
maljasta hunaja huulilles paina
waiwangin tundoa vähendäin.
Päivämme julkiset, juhliksi pannut,
viettäkän riemua rakastain;
pöydäld' ei puutu nyt kinkut ei kannut
iloa elämän ennustain.
Kannusta pojes on kaadettu kalja
kunniaa oluen kuuluttain.
Kannata käslläs makea malja
olutta huulilles heruttain.
Unhota, ystäwän', murheetkin mustat
pikarit, pokaalit pyllistäin;
Kuoleta kannuhun tuimatkin tuskat,
oluell' upota vähittäin.
Sauvamme nojalla, seuramme tähden
juokan me tynnyrit tyhjendäin
juokan näin julkisen tytöngin nähden
sydämet seurassa yhdistäin.
Jossakussa pilkkarunossa taas valuu melkein enemmän suuttumusta kuin
pilaa eikä silloin haukkumanimiäkään puutu. Lausuntomme todisteeksi
mainittakoon runo »Kehoitus tupakkaa polttamaan».[117] Siinä lukija on
huomaava, kuinka Juteini on sattunut näkemään nuoria poikia
tupakoitsemassa. Hän laulaa vihoissaan:
»Piippu tekee poika-nulkin
mieletäkin miehewäksi,
koroittaapi kunniahan,
koska paksu sauwu-pilwi
kuiwat posket pullistaapi,
pöllyäsipi puhaldaissa
ulos suusta, sieramista.
Kanna, poika, pienyydestä
piippu-nysä nyrkkisessäs
kotona ja kylässäkin.
Vietä aikas weitses kanssa
lehtisiä leikatessas.
Anna nenäs alttarina
olla aina pyhän sauwun,
ehk' ei mieldä miehen päähän
tule turhasta tomusta,
eikä öljystä älyä:
mutta mies on merkillinen,
jok' on silmäns' sauwuttanut;
kaunis myös on katseldawa,
kuinga kallis omaisuudes
sauwuna nyt sakeana
kymmenessä kiekurassa
kohden pilwiä katoopi».
Jo ennenkun Juteini oli julkaissut »Pila-Kirjoituk»sensa, hän oli
painattanut kaksi pienempää kirjotusta: »Lyhyt Neuwo Lapsen
Opettajalle» ja »Lasten Kirja. Koetus Jak. Juteinilda.»[118]