Kiitollisena muistelen, että prof. E.N. Setälä v. 1887 syksyllä--ollen
silloin nuori yliopiston opettaja ja v.t. professori--antoi minulle
»laudatur»-väitöskirjotusta varten hauskan aineen »Jaakko Juteini
kirjailijana». Kun sitten Yliopiston konsistoori seuraavana syksynä oli
palkinnut kirjotukseni tästä aiheesta, oli tuo väitöskirjani
tarkastuksen alaisena keväällä v. 1889 Kotikielenseurassa, jossa
esimiehyyttä hoiti prof. Kaarle Krohn--hänkin silloin nuori dosentti ja
v.t. suomenkielen professori yliopistossamme. Hän lausui
tarkastustilaisuudessa toivomuksen, että julkaisisin kirjotukseni,
sillä suomalaisen kirjallisuutemme historioitsijat olivat senlaisten
monografiiojen tarpeessa. Vuosikymmeniä kuitenkin vierähti, ennenkun
minulla oli tilaisuutta kirjani julkaisemiseen. Kun sitten kirjani
alkuosan (113 sivua) v. 1910 keväällä painatin Heinolan Alkeiskoulun
vuosikertomuksen yhteyteen ja samalla otin pienen ylipainoksen siitä,
oli se jo jonkun verran laajentunut; sen selostukset Juteinin teosten
sisällyksestä olivat näet laajenneet sen takia, että olin niihin
lainaillut paljoa runsaammin näytteitä hänen kielestään, jos kirjaa
mahdollisesti voitaisiin käyttää jonkinverran joissakin kouluissa
lukemisena suomalaisen kirjallisuushistorian tunneilla.--
Tänjälkeisenä aikana sain sitten tietooni muutamia seikkoja Juteinin
Anteckningar-kirjaa koskevasta jutusta. Näistä kävin ottamassa selkoa
prokuraattorinviraston- ja valtionarkistoissa sekä laajensin esitykseni
niistä ylipainoksessa ja painatin jäljennökset asiakirjoista teoksen
loppuun. Prof. Setälän erään lausuman johdosta ryhdyin sittemmin vielä
kirjottamaan Juteinin elämäkertaa--elämäkerrallisten tietojen puolesta
niin täydellistä kuin suinkin--ja matkustin sen takia Juteinin
kotipuolessa, sekä Viipurissa että Hattulassa, Hauholla ja
Hämeenlinnassa. Seurauksena matkasta oli, että sain julkisuuteen
Juteinin kuvan sekä yhtä ja toista hänen elämänsä taipaleelta ennen
julkaisematonta ja ennen julkaistuakin taas työni kestäessä
tarkistetuksi. Tämän elämäkerrallisen esityksen kautta kirjani
uudelleen laajeni tavattomasti, niin että se nyt, kun sen ensi osan
täten olen valmiiksi painattanut, muodostaa liitteineen noin 400 sivun
laajuisen teoksen. Tämä selitykseksi kirjani hieman omituisen
pagineerauksen johdosta. Syynä siihen, että tämän osan valmistuminen on
niin kovin viivähtynyt, on tietysti ensi sijassa ollut suurtöinen
virkani, mutta myöskin suuressa määrin sairaus. Toivon tulevaisuudessa
saavani tilaisuutta kirjani jatkon eli toisen osan julkaisemiseen.
Siinä esitän tarkemmin Juteinin mielipiteitä kasvatuksesta ja
tietoviisaudesta.
Olen työni kestäessä saanut arvokastakin apua muutamilta henkilöiltä,
minkä täten kiitollisena tunnustan; mutta ennen muita on minun
mainittava kaksi ystävääni_ prof. E.N. Setälä sekä toht. A.V.
Koskimies, joiden neuvot ja kehotukset ovat olleet tehokkaina
kannustimina työni kestäessä.
Heinolassa syyskuulla 1915.