*Andrei, Kosmin, Vouti.*
_Andrei._ Mitä! Matti vapaana! Vahti poissa, mutta vaatteet tässä! Mitä
tämä merkitsee? _(Menee koputtamaan Kosminin ikkunaan)._ Herra hoi!
Kuulkaa!
_Kosmin._ _(Ikkunassa)._ Kuka siellä?
_Andrei._ Johan vanki on karannut.
_Kosmin._ Mitenkä?
_Andrei._ Vahti on poissa ja vanki on karannut.
_Vouti._ _(Tulee vasemmalta)._ Mitä tämä on? Missä vartia on? _(Lähestyy
Andreita)._ Mitä sinulla on täällä tekemistä?
_Kosmin._ _(Tulee ulos)._ Mi--mitä tämä nyt on?
_Andrei._ Herra! Minä tulin teille ilmoittamaan, että näin karanneen
vangin tuolla maantiellä.
_Kosmin._ Minne on sitten vartia joutunut?
_Vouti._ En minä voi käsittää, minne hän on mennyt. Hänen
päällysvaatteensa ovat ainakin tuossa.
_Kosmin._ Onko kellarin ovi auki?
_Vouti._ _(Tarkastaen)._ Ei ole! Kyllä se on lukossa.
_Kosmin._ Mene hakemaan avainta! _(Vouti menee)._ Tämäpä on kummallista!
_Vouti._ _(Tulee ovesta)._ Teidän ylhäisyytenne! Minä kohtasin
piikatytön Liisan samassa huoneessa, jossa avainta säilytetään. Hän on
oven avannut ja päästänyt vangin karkuun tahi ainakin auttanut toisia
siinä toimessa.
_Kosmin._ Vai niin! Se pitää panna koviin kouriin se liehakoitsija.
_Vouti._ Uskokaa minulle se toimi! Minä lupaan karsia pois hänestä
sellaiset tavat.
_Kosmin._ Olkoon niin, mutta meneppäs katsomaan, onko vanki todellakin
karannut.
_Vouti._ _(Käytyään kellarissa)._ Hän on poissa!
_Kosmin._ Kummallista! Ei siitä ole kuin neljännestunti, kun vartia oli
vielä tuossa, ja sillä aikaa hän on ennättänyt karata!
_Vouti._ Ei siitä ole vielä kuin viisi minuuttia aikaa, kun minä näin
hänen vielä paikallaan seisovan.
_Kosmin._ No, mitä tässä töllistelet? Mene karkulaista kaikkialta
etsimään!
_Vouti._ Mahdotontahan on häntä yöllä löytää. _(Menee)._