*Andrei, Juhana.*
_Andrei._ Niin, nyt isännän puheille. _(Aikoo mennä; Juhana tulee
vastaan)._ Ehkäpä puhun hänelle ensin asiasta. _(Ääneen)._ Kuule,
Juhana!
_Juhana._ No?
_Andrei._ Minä tahdon puhua sinulle painavasta asiasta.
_Juhana._ Puhu vaan! Ei minun hartiani niin heikot ole, kuin luulet.
_Andrei._ Älähän heti rupea ilvehtimään.
_Juhana._ No, anna kuulua!
_Andrei._ Sinä olet kyllä huomannut, että minun käytökseni Annia kohtaan
on aivan erilainen, kuin muita tyttöjä kohtaan.
_Juhana._ Niin onkin. Olenhan aina sinua siitä...
_Andrei._ ... pilkannut. Niin oletkin. Mutta minä tiedän, ett'et sitä
tee pahassa tarkoituksessa, enkä suutu, vaikka se välistä menee yli
rajojenkin. Vaan vähät siitä. Annistahan minun piti puhuman.--
Luuletko, että minä muuten vaan suosin sisartasi, ajattelematta sen
enempää?
_Juhana._ No, mitä?
_Andrei._ Minä aion häntä julkisesti kosia.
_Juhana._ Oho, poika!
_Andrei._ Mitä?
_Juhana._ Luuletko sinä, että se niin vaan on tehty?
_Andrei._ Anni suostuu kyllä minuun.
_Juhana._ Enpä usko. Älä nuolase, ennenkuin tipahtaa!
_Andrei._ Minä olen puhunut hänelle siitä. Hän rakastaa minua.
_Juhana._ Niin no! Miks' ei hän sinua rakastaisi! Olethan sinä pulska
poika... Sinä ajattelet siis, että kun sait peukalon, niin otat koko
rukkasen.
_Andrei._ Niinpä niinkin.
_Juhana._ Älä nyt joutavia juttele!
_Andrei._ Enkö ansaitse häntä?
_Juhana._ Luuletko sinä todellakin, että sinä saat Annin vaimoksesi?
_Andrei._ Olen varma siitä.
_Juhana._ No, silloin sanon sinulle suoraan ajatukseni.--Muistatko
sinä laisinkaan, kuka mikä sinä olet? Muistatko enää, ett'et kuulu
meidän luterilaiseen kirkkoommekaan? Muistatko, että olet pienenä
poikana otettu meille ainoastaan kasvatettavaksi, ja että mieheksi
tultuasi saat mennä avaraan maailmaan, mihin mielesi tekee ja jalkasi
vie?
_Andrei._ Tuota en olisi luullut sinun sanovan. Olenhan tehnyt työtä
isällesi palkatta siitä saakka, kun hiukankin kykenin. Mitä olisi tämä
talo ilman minutta? Kuka silloin talon toimista huolta piti, kun isäsi
sairaana koko vuoden loikoi? Sinäkö... Ja muuten se ei sinusta riipu
laisinkaan. Isäsi on monta kertaa sanonut, että hän naituani antaa
minulle osan talosta.
_Juhana._ Älä, kirppu, kiistentele, ennenk' pääset mäen päälle!
_Andrei._ Joko taasen pilkkaamaan? Sydämelleni oikein käy sinun häijy
käytöksesi.
_Juhana._ Ei sysi sydäntä murra, eikä terva mieltä käännä.
_Andrei._ Minä sanon sinulle, että kärsivällisyyteni rupeaa loppumaan.
Heitä nyt jo nuo pistosanasi, tahi minä todella suutun--ja silloin,
varo itseäsi!
_Juhana._ Mihin se meri ei menisi, joll'ei penkereet pidättäisi! _(Menee
loilotellen)._
_Andrei._ Tekee vaan pilkkaa.--Poika nulikka! Mutta vähät minä hänen
laverruksistaan. Ukolle itselleen on ilmoitettava suoraan; hän
ratkaiskoon! _(Kävelee edestakaisin)._ Kyllä se on harmittavaa
kumminkin, etten minä kuulu luterilaiseen uskontoon, vaikka olen ikäni
suomalaisissa elänyt ja puhtaaksi suomalaiseksi kasvanut. Joll'ei sitä
estettä olisi, silloin ei minun tarvitsisi epäillä asian menestymistä.