*Anni.*
_Anni._ _(Istuu pöydän ääressä, pää käden nojassa)._ Hän ei anna rauhaa
minulle hetkeksikään enää. Mitä pitää minun tekemän? Hän on kyllä
sukuaan venäläinen, mutta enhän voi kieltää, kun hän minua vaimokseen
pyytää. Se on tosin vasten kaikkia kansan tapoja. Sillä ei koskaan ole
kuultu suomalaisen äyrämöistytön ja venäläisen pojan suostuvan keskenään
avioliitosta. Mutta tiedänhän, että joll'ei hän minua saa, on hän valmis
vaikka surmaamaan itsensä.--Ja isäni, hän ei siihen milloinkaan
suostu! Mitä, mitä pitää minun tehdä, kun hän minua rakastaa, ja minä
kaikesta sydämestäni lemmin häntä?--Oi, mitä voin minä? Rakastaa vaan,
mutta en muuta mitään. Onko onnettomampaa ihmistä koko maailmassa?
_(Laulaa)._
Oi, sinä maailman mahtava luoja,
Onnen ja riemujen laupias tuoja,
Eikö sun voimasi keinoja sois,
Jotka mun rintahan' lohtua lois!
Luoksesi käännyn ma, onneton impi,
Ollos sä mulle jo armollisempi!
Oi, jos sun miel' alas heltyä vois,
Kylläpä toivoni täyttyvä ois!
_(Menee istumaan ja itkee)._