*Edelliset. Kosmin.*
_Kosmin._ _(Astuu tupaan. Kaikki kumartavat nöyrästi)._ Onko Roponen
kotona?
_Juhana._ Ei ole. Mitä tahdotte?
_Kosmin._ Häntä minä tarvitsen. _(Voudille)._ Mikä meteli täällä?
_Vouti._ Teidän ylhäisyytenne! Oli erittäin hyvä, että satuitte tulemaan
juuri nyt. Nyt saitte itse omin silmin nähdä kuinka hävyttömiä nuo
koirat ovat. Kun minä tulin tänne, rupesi yksi joukosta ensin
irvistelemään minulle, ja kun minä häntä kielsin, rupesi hän,
ajatelkaas, pilkkaamaan ja haukkumaan vasten silmiä.
_Juhana._ Se ei ole totta!
_Kosmin._ _(Mulauttaa silmiänsä Juhanalle, sitten voutiin kääntyen)._
Jatka!
_Vouti._ Minä käskin viedä hänet arestiin, mutta silloinkos tuo tuossa
antaa minulle aika läimäyksen vasten nenää--niinkuin näette.
_Kosmin._ _(Matille)._ Kuinka tohditkaan olla niin hävytön? Kyllä saat
sitä katua. _(Kasakoille)._ Viekää hänet arestiin!
_Matti._ Mutta kuulkaa!
_Kosmin._ Ei sanaakaan.
_Juhana._ Hän valehteli.
_Kosmin._ _(Polkien jalkaa)._ Vait, sanon minä! _(Kasakoille)._ Viekää
heidät molemmat arestiin!
_Juhana._ Herra! Mitäs pahaa siinä oli, että kotonani vähän leikkiä
laskin?
_Kosmin._ Kotonasi? Oletko Roposen poika?
_Juhana._ Olen.
_Kosmin._ Niin no! Sinä pääset nyt tällä kertaa. Mutta muista olla
varovampi vast'edes. Menkää! _(Kasakat vievät Matin ja muut seuraavat
häntä, paitsi Audotja, joka kiukaalle jää)._