Pikku pilanteko Cabinet noir'issa.
Rouva Pajtay asui tähän aikaan Wien'issä. Heti kun Aladár oli laskettu
vapaaksi, muutti hän pois Pest'istä, vapauttaakseen itseänsä kaikista
ikävistä asioista.
Wien'issä oppi hän yhden lyhyen vuoden kuluessa kaksi asiaa.
Ensiksi sen, että pörssissä sopii vaan semmoisten ihmisten keinotella,
jotka sitä ymmärtävät. Dilettanttein käy siellä huonosti. Unkarista
erotessaan oli hän muuttanut kaiken kiinteän omaisuutensa rahaksi, ja
sanoi julkealla kevytmielisyydellä, ettei hän enään ollenkaan huoli
tuosta köyhästä valtakunnasta; tästä lähtien aikoo hän elää
kapitalistina.
Nyt alkanut aikakausi oli kuitenkin erittäin omansa houkuttelemaan
sitä, joka luuli itsellään olevan rahaa, siihen kouluun, jossa hänelle
opetetaan, ettei hänellä todellakaan mitään ole.
Yhden vuoden kuluessa olivat järjettömät rahatoimet -- hän hyppäsi
tietysti aina pahaan aikaan milloin hausse'lle, milloin baisse'lle --
saattaneet hänet siihen, että hän tuosta petollisesta merestä sai
pelastetuksi vaan omaisuutensa jäännöksiä.
Toinen asia, jonka hän oppi, oli se, että vanhain valtiomiesten käypi
laatuun ja on joskus edullistakin lopullisesti riitaantua entisten
puoluelaistensa kanssa, mutta neljättäkymmentä käyvältä naiselta on jo
hyvin vaarallista hylätä kaikki entiset tuttavansa, sillä uuden
puolueen kokoon-saanti käypi silloin jo kovin vaikeaksi.
Semmoisen kokemuksen perästä ei ole mitään parempaa neuvoa, kuin "taas
takaisin, elämämme hetkiä rakastetulle isänmaalle pyhittämään."
On näet tietäminen, että tuo hyvä, narrimainen unkarilainen
enemmän iloitsee yhdestä kadonneesta, joka takaisin palaa, kuin
yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät koskaan ole
erhettyneet.
Eräänä kauniina päivänä päätti siis tuo _tuntehikas patriotinna_ --
niinkuin baali-referenttien oli tapa häntä nimittää -- viettää
kylpykauden Balaton-Füred'issä.[69]
Tämä oli sangen hyvä tekosyy taas ruveta yhteyteen rakastetun isänmaan
kanssa. Sairastetaan tautia, jota ei mikään muu kylpylaitos koko
maailmassa voi parantaa, kuin yksistänsä Balaton-Füred. Ihminen ei
sentähden näytä katuvaisen takaisin-palaajan rôlia; hän tarvitsee vaan
kivennäis-vettä, on senvuoksi tullut takaisin; sill'aikaa, kuin hän
suorittaa Anna-baalin parannus-keinoa, totutaan häntä näkemään; vanhat
ihastelijat ilmestyvät, niitä sopii taas jalkojensa juureen sitoa;
kylpykauden päätyttyä rukoilevat he, ettei hän enää lähtisi takaisin
Wien'iin; semmoisten sydämellisten rukousten täyttäminen on nais-avu;
ehkä käypi jotain "liaison'iakin" vahvistaminen, ja sitte tekee ihminen
"rakkaudellensa" sen "uhrin", että taas jää tähän ikävään valtakuntaan.
Tähän asti on kaikki hyvin; mutta siitä täytyy nyt myöskin ennakolta
antaa tieto asianomaisille, jotta hekin olisivat Füred'issä sinä
päivänä, jona hän saapuu sinne. Tähän taas ei tarvita muuta, kuin että
se jokaiselle erittäin kirjeessä ilmoitetaan ja lausutaan halu toisiaan
tavata.
Miehet tavallisesti katsovat sangen vaikeaksi semmoisista asioista
kirjoittaa; naisille se on todellinen nautinto.
Corinna kirjoitti aamusta iltaan, ja sai vasta silloin kirjeet
valmiiksi.
Hän oli itseensä tyytyväinen, kun hän vielä kerran oli lukenut ne.
N:o 1 oli maanviljelijälle.
"Rakas ystäväni!
Lääkärini määräyksestä aion viettää kylpykauden Balaton-Füred'issä.
Minä olen senkin vuoksi enemmän mieltynyt tähän kylpylaitokseen,
että se on halvempi, kuin ulkomaan, ja minä pidän paljon lukua,
mihin panen rahani. Siellä ihminen saattaa käydä minkälaisessa
toaletissa hyvänänsä; unkarilaisten suora mielenlaatu ei soimaa
sitä, kun sen sijaan Ischi'issä täytyy kilpailla herttuatarten
kanssa. Jos tapaisin teidät siellä, olisi minulla siitä suuri
lohdutus; te tiedätte, kuinka suuresti nykyisen nuorison teeskennelty
pilvien-ajo minua ikävystyttää; minä vapisen, jos tuo köyhä
runoilija, joka Fellegormi'n nimellä oli tottunut ylpeilemään
muoti-lehdissä, sattuisi siellä olemaan. Kuinka me nauroimme yhdessä
hänen viattomia värssyjänsä! 'yhdessä,' mutta 'erikseen' minä
pakenen niitä. Tulkaa sentähden, jos mahdollista, ja ruvetkaa
suojelijakseni!
Corinna".
N:o 2 kirjoitettiin tuolle eräälle runoilijalle.
"Rakas Fellegormi'ni!
Lääkärini väittävät, että rinnassani on kipu, jonka vaan Balaton'in
ilma voipi parantaa. He ovat oikeassa, rinnassani on kipu:
sydämessäni, ja sen saattaa yksistään innokkaasti rakastetun
isänmaani ilma terveeksi tehdä. Minulla ei siitä asti ole mitään
rauhaa, ei iloa, kuin yksityisten juonet ja vainoova kohtaloni
pakoittivat minua isänmaatani jättämään, enkä minä muuta halua,
kuin että tomuni kerran lepäisi isänmaani povessa. Minulle se
olisi suuri lohdutus, jos kohtaisin teidätkin siellä. Se olisi
minulle sitä mieluisampaa, kuin Grisák'kin, niinkuin varmaan
tiedän, on siellä, tuo ihminen, jota minä vihaan yhtä paljon,
kuin te, ja jonka kiihkeästä seurustelemisesta teidän
ritarillisuutenne voisi minua suojella. Te saatatte olla varma
minun kiitollisuudestani. Monta kertaa olen ajatellut teitä,
monta kertaa teistä unta nähnyt; tällä kertaa se ehkä ei ole
oleva unen-näköä.