ASARIAS. Kuulehan, Ville!
VILLE (kääntyy ovessa). Mitä vielä?
ASARIAS. Pitäähän sinun sentään saada palkinto vaivoistasi.
VILLE. No?! Eihän tuo haittaa. Mitäs sinulla on antaa?
ASARIAS (ottaa naulasta hirttonuoran, jonka tarjoaa Villelle). Ota
tämä! Ehkäpä se nyt sinulle kelpaa siellä Vehmasmäellä.
VILLE (sieppaa Asariakselta nuoran ja viskaa penkin alle). Tuossa! Sen
saat pitää itse. Minä kyllä ilmankin tulen toimeen. (Poistuu.)
ASARIAS. Joutaa se sitten siellä minunkin puolestani olemaan — vaikkapa
muistona.