ROSALINDA.
Ei ole tavallista nähdä sankaritarta epiloogina, mutta se ei ole sen
sopimattomampaa kuin nähdä sankaria proloogina. Niinkuin hyvä viini ei
kaipaa kehaisua, niin hyvä näytelmäkään ei kaipaa epiloogia; mutta hyvää
viiniä auttaa hyvä kehaisu, ja hyvät näytelmät paranevat hyvästä
epiloogista. Mutta missä asemassa olen sitten minä, kun en ole hyvä
epiloogi, enkä voi teille hyvää kappalettakaan suositella? Minä en ole
kerjäläisen pukimessa, siis ei sovi minulle kerjääminen; ainoa neuvo on
ruveta loihtimaan, ja alotan naisista. Manaan teitä, hyvät naiset, niin
totta kuin miehiä rakastatte, että miellytte tähän kujeiluun sen verran
kuin haluatte; ja teitä manaan, hyvät miehet, niin totta kuin naisia
rakastatte -- ja typerä naurunne osoittaa, ett'ei kukaan teistä heitä
vihaa -- että yhdessä naisten kanssa kujeilu teitä miellyttäisi. Jos
minä olisin nainen,[14] niin suutelisin teitä kaikkia, joilla on parta,
mikä minua miellyttää, kasvot, joita suvaitsen, ja henki, joka ei
tympäise; ja varmaankin nyt kaikki, joilla on hyvä parta tai hyvät
kasvot tai suloinen henki, kun tässä teen kumarrukseni, suopeaan
tarjoukseeni sanovat jäähyväiset.
(Menevät.)