Ylitse pitkän kohisevan korven
kuuluvi pauketta pyssyn ja torven,
hiessä joukko joutio raataa
ja kontioita kaataa
voimalla seitsemän miehen,
pirtti on tehty honkapuista,
pirtiss' on elämän kiistaa,
sudet ne ulvovat korven suista,
metsä se tiukkuvi riistaa,
siellä ei lainehdi kultaiset pellot,
siellä ei soimaa kirkon kellot,
ei ammota julkea jalkapuu
ja poissa on maailma muu.
Sinne he läksivät pois
kuin kiireillä tulta ois
paeten maailman menoa kurjaa,
etsien elämää suurta ja hurjaa
voimalla seitsemän miehen.
-- -- Mut katso, pimeä pirtti palaa,
pakkanen paukkuu ja kyntensä salaa,
sieltä he läksivät pois,
kuin kiireillä kirous ois;
sieltä he läksivät kohdusta korven
seitsenluotina pyssyn suusta
vaihtaen auraan raikuvan torven,
maistaen marjoja tiedonpuusta,
palaten miehinä yhteiskuntaan,
muistaen unena korven untaan.