Se oli Toul'issa, hänen syntymäseudullaan. Hän makasi eräänä iltana
pienessä sängyssään, mutta wielä hereillä, silloin näki hän äitinsä
tulewan kamariinsa, kulkewan sen läpi ja suuntaawan askeleensa
wiereiseen salonkiin, jonka owi oli auki, salongissa istui hänen isänsä
erään ystäwän seurassa korttia lyöden. Hän nousi heti wuoteeltaan ja
riensi äitinsä jälkeen, aina salonkiin saakka, josta hän kuitenkin etsi
häntä turhaan. Isänsä joka oli tullut lewottomaksi torui häntä ja
toimitti hänet jälleen makaamaan; wakuuttaen että hän oli nähnyt unta.
Lapsi, joka silloin todellakin luuli nähneensä unta, laskihe uudelleen
lewolle ja koetti nukkua. Mutta muutamia minuuttia myöhemmin, hänellä
oli wieläkin silmät auki, näki hän toistamiseen hywin selwästi äitinsä,
joka tälläkin kertaa kulki aiwan lähellä häntä, ja nyt syöksyi hän
äitiänsä wastaan syleilläksensä häntä. Mutta samassa katosi hän. Lapsi
ei enään tahtonut mennä lewolle, waan jäi salonkiin missä isänsä jatkoi
peliä.
Samana päiwänä ja samalla hetkellä kuoli hänen äitinsä Pau'ssa.
Tämän on herra Best itsa minulle kertonut, sywälle oli tämä tapahtuma
painunut hänen mieleensä.