Nick pyysi lähetin viemään terveisensä ja sanoi tulevansa. Hän oli
aavistanut, että näin tulisi käymään Daisylle. Daisy oli peräti heikko
ja oli hyvä, että Will oli sen itsekin huomannut.
Kummastakin mahtoi tämä tuntua peräti ikävältä, sillä Will ei voinut
seurata perhettään Englantiin. Nick kysyi itseltään, miltähän mahtaisi
tuntua, jos hänen täytyisi sillä tavoin erota Murielista, kun he jo
olivat mies ja vaimo. Kun Muriel nyt vihdoinkin oli hänen omansa, tunsi
hän ei voivansa enää hänestä erota.
Hän katsahti kirjotuspöydällään olevaan almanakkaan. Oli enää vain
kuusi päivää häihin. Nick nauroi ihastuneena. Muriel oli hänen. Ei
mikään mahti maailmassa voinut enää heitä erottaa. Kaikki esteet olivat
jo poissa ja päämäärä lähellä. Tuntien itsensä äärettömän onnelliseksi
hypähti hän ylös ja lähti kepein askelin Musgravelle, mutta ehdittyään
veräjälle tuli lady Bassetin palvelija häntä vastaan ja antoi hänelle
kirjeen. Hän tiesi sen olevan Murielilta, ja veri kohosi hänen
kasvoihinsa avatessaan sen. Ensi kertaa Muriel kirjotti hänelle:
"Tahdon heti puhua kanssanne. M."
Siinä kaikki. Nick meni takaisin sisälle ja kirjotti muutaman sanan
Will Musgravelle.
Sitten suoristihe hän itsensä. Jotain oli tapahtunut, siitä hän oli
aivan varma. Tuo kutsu kuului kuin avunpyynnöltä. Mitähän Muriel
tahtoi? Nick tunsi olevansa rohkea ja voivansa katsoa onnettomuutta
suoraan silmiin. Mutta tänään hän ei ollut varma itsestään. Hän tunsi
olevansa kiihtynyt.
Hän seisoi hetkisen liikkumatta. Hän vei kirjeen huulilleen kiihkeällä,
intohimoisella liikkeellä. Sitten muisti hän silloinkin jaksaneensa
hillitä tunteensa, kun hän oli pitänyt tytön kylmiä käsiä omissaan ja
niitä hengityksellään lämmittänyt. Eikö hän enää jaksaisikaan hillitä
itseään? Tahtoisiko hän nyt järkyttää Murielin luottamusta, jonka
oli niin suurin ponnistuksin saavuttanut? Mitkä pahat aavistukset
heräsivätkään yht'äkkiä hänen sielussaan.
Varmoin askelin lähti hän matkalle. Ensi kertaa oli Muriel pyytänyt
häntä tulemaan. Hän ei tahtonut antaa hänen odottaa.