Mieleheni muistuvat muinaiset ajat,
Isäni ja äitini ilotäyet majat.
Olin minä tytön taimi koria kuin kukka,
Joka pojan päälle en katsonutkaan.
Koriana kävin minä edestä ja takaa,
Mieleni oli iloinen ja murehista vapaa.
Muistanpa vielä kun marjassa käytiin,
Mansikoita syötiin ja leikkiä lyötiin.
Linnut ne laulelivat metsien päällä,
Meistä he laulelivat siellä ja täällä.
Toisinaan kun tuli tuiskuset ilmat,
Satehiset viikot ja ankarat kylmät.
Tupa oli lämmin ja kamari oli kaunis,
Kamarissa maito ja voi ja leipä valmis.
Ei ole ajat enää niin kun oli ennen,
Entiset ajat ovat olleet ja menneet.
Nyt ei ole siaa mulla siellä eikä täällä,
Enempi kun lehellä liukkaalla jäällä.
Voi kuinka tyttöparan onki minun käynnä,
Muretta ja surua on sydämeni täynnä.
Ilopäivä on mennyt ja kohta ikä katkee,
Eik' ole kuka minut murehista kätkee.
Vuoteni kulki, kun virtanen vesi;
Mikä mulla tullee viimenki esiin.