Surunen on syömeni ja itku silmän peittää:
Jopa oma kultani taisi minun heittää.
Minä olin kultani kanssa, olin monta vuotta;
Iän nuoren kulutin ja kulutin juur suotta.
Olin aina siivo tyttö, siivo, rehellinen,
Kultani se viettelijä, viekas, petollinen.
Viikon vuotin kultaani, vuotin joka ilta,
Kysyin keon kukilta ja ilman lintusilta:
Ettekö kukat ole kultaani nähnyt,
Miss' ompi kultani kulkenut ja käynyt?
Ettekö tieä te lintuset pienet,
Missä mun kultani elänee ja liene?--
Kulta oli ilossahan meren tuolla puolla,
Minun anto surra, ikävähän kuolla.